Jos maastoa osaan yhtään lukea, vesi oli kohtuullisen matalalla ja myöskin lämpimän tuntuista. Alueella on upean näköistä koskea ja pieniä välisuvantoja, päällisin puolin juuri minun makuuni. Ainoana huonona puolena pakko mainita vaikea kahlattavuus; joen pohja on täynnä suuria, mudan ja kasvuston peittämiä liukkaita kivenmurikoita. Kahluusauva pitäisi ehdottomasti olla mukana tuolla heiluessa.
Alueella liikkui muutamia muitakin kalastajia, mutta ei ruuhkaksi tai haitaksi asti. Kävelin heti alussa tovin ylävirtaan ja ylitin joen saaren yläpuolisen suvannon tienoolta. Laskeuduin kalastellen jokivartta, joen länsirantaa pitkin. Päävirta ja suurin kalastuspaine tulkintani mukaan joen itärannalla.
Harjus oli syönnillään ja ottikin käytännössä jokaiseen tarjottuun uppoperhoon, jopa isoon Montanaan. Pääasiassa uitin kuitenkin lyijypainotettuja kuulapäisiä toukkia. Harjukset löytyivät perinteisistä kesäajan passipaikoistaan koskien rauhallisimmista kohdista. Tarkkaa saalismäärää en taaskaan laskenut, kymmenkunta harjusta ylösasti ja jokunen karkuuutettu. Pari kolme mitallista, muut alamittaista. Taimenta en tällä reissulla tavoittanut, vaikka vähän haaveissa olikin.
Hossanjoella tulee varmasti käytyä uudestaankin, nimittäin sen verran moni koskipaikka jäi vielä näkemättä. Ja kylläpä tuolla perhokalastuspätkälläkin saa aikansa kulumaan. Seuraavalla reissulla pitää kuitenkin keskittää kalastus vuorokauden viileämpiin tunteihin, josko tuolloin taimen sattuisi olemaan paremmin otillaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti