Kuulapäätä siiman nokkaan ja ei muuta kuin sillan alle monttuja ronkkimaan. Vartin kalastuksen jälkeen pienehkö kirjolohi kiinni. Kalalle pappia ja onkiminen jatkuu. Pian koukussa toinenkin kirjolohi, tällä kertaa hieman lihavampi kaveri. Parinkymmenen metrin matkalta alle tunnissa siis saaliiksi kaksi kirjolohta. Terävämpi intiaani päättelisi näistä luonnonmerkeistä tankkiauton käyneen vastikään. Ensimmäisessä kuvassa ensimmäinen kala ja ottiperho, toisessa kuvassa toinen kala.
Kahden kalan jälkeen pitkä makkaranpaisto ja kahvittelutauko ja sitten taas takaisin onkimaan. Kalastusta jatkettiin jonnekin puolen yön tienoolle, siihen asti kunnes hämäräkin alkoi jo hieman kahluuhommia haittamaan. Illan aikana vielä yksi karkuutus ja yksi kalan perhon perään tekemä agressiivinen isku. Olin lirkkinyt ison kiven taustaa kuulapääpupalla ja juuri nostamassa perhoa pois vedestä uutta heittoa varten, kun kala yritti iskeä nousevaan perhoon. Isku meni ohi, mutta vesi loiskusi komeasti.
Edellisistä kesistä harjukset ja pienet taimenenpoikaset loistivat poissaolollaan. Ainoastaan yksi noin 15 cm harjus tarttui perhoon, muutoin ei mitään havaintoa edellä mainituista.
Vesitilanne ajankohtaan nähden normaali, eli kalastukselle vielä ihan sopiva. Levää tai muutakaan kasvustoa koskipaikoissa ei ollut, joten kalastus oli varsin mukavaa. Vesi oli tosin varsin lämpimän tuntoista, saattaa olla että päiväinen sade ja pilvinen keli sai kalat nyt aktivoitumaan. Toisista kalastajista ei keskellä viikkoa ollut haittaa, vain yksi pariskunta kävi illantunteina kalastelemassa. Sääskiäkään ei kovin montaa ollut, liekö liian viileä ilma.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti