Päiväreissulla Koillismaalla. Ilma aurinkoinen ja tyyni, lämmintä aamusta 17 astetta ja iltapäivästä jo 22-23 astetta. Kalapaikka.netin uutisoinnin mukaan viikottaiset(?) istutukset jatkuvat edelleen, viimeisimmän uutisen mukaan istutettu 1-4kg taimenta.
Saavuin Ohtaojalle kymmenen maissa aamulla. Auto ylemmän laavun luo parkkiin, kamat niskaan ja pikamarssi kalastusalueen alkuun. Aurinko paistoi suoraan jokeen jo heti alussa, joten odotukset kalan tulolle ei olleet kovinkaan suuret. Vesi oli matalemmalla kuin viime kesänä yhdelläkään kerralla ja leväkasvillisuutta joessa huomattava määrä. Kasvillisuuden vuoksi kalastus on erittäin työlästä, perhoakin saa olla siivoamassa kerran minuutissa.
Kalastelin vuoron perään streamerilla ja kuulapäisellä jäniksenkarvapupalla. Saaliiksi yksi 30 cm ja yksi 35 cm harjus. Isompi lähti savustuskalaksi. Kalastusalueen alkupään montussa, poolin lopussa olevan ison kiven edessä näin noin parikiloisen nieriä passissa. Uitin pupaa useamman kerran kalan nenän edestä ilman reaktiota. Tai no, sen verran kala reagoi että ärsyyntyi ja päätti vaihtaa paikkaa. Päätin itse tehdä samoin, veden vähyydestä ja vesikasvillisuuden runsaudesta johtuen kalastus ei tuntunut kovin mielekkäältä. Kalastusaikaa kertyi noin kaksi tuntia. Mikäli suurempia sadejaksoja ei lähiaikoina saada, ei varmaan tule käytyä Ohtaojalla enää ennen syyslomia.
Ajoin Iijokivartta Parviaisen kautta kohti Puolangantietä ja pysähdyin matkalla Kuren tienoolla vanhalle tutulle laavupaikalle. Vesi Iijoessakin todella matalalla ja kahlaus todella helppoa. Suora auringonpaiste jatkui ja kahluuhommissakin viihtyi ihan t-paitasillaan. Vedenkorkeus oivallinen harjuksen onginnalle, muut keliolosuhteet ei niinkään. Lämmin vesi ja suora auringonpaiste lienee ajanut kalat pois matalilta hietikoilta ja leveiltä koskialueilta.
Sekalaisiin perhoihin jokunen pienen kalan tärppi, mutta ei mitään ylös asti. Sykähdyttävin kokemus oli noin 15 sekuntia kiinni pysynyt, 40 cm rajapyykin ylittänyt harjus, joka puraisi jäniksenkarvapupaan syvän montun pohjalta. Ensimmäisten 10 sekunnin aikana ilmeisesti kumpikaan osapuoli ei ymmärtänyt tartutuksen tapahtuneen... jäljelle jäävä 5 sekunnin "taistelu" päätyikin sitten lyhyeen harjuksen tempaistessa pienen loikan, jolloin perho irtosi sen suupielestä. Kyseinen kala oli ehdottomasti suurin harjus, jonka olen tällä koskialueella noin vuoden kalastuskokemuksen aikana nähnyt. Täytyykin ensi kerralla melkein keskittyä ronkkimaan noita laavun alapuolisen kosken syviä monttuja painotetuilla uppoperhoilla.
Lämmin ja aurinkoinen päivä on kyllä lupsakka viettää joessa kahlaten, mutta kalastuksen kannalta ei kovin mielekäs. Kalat ovat passiivisena syvänteissä, joista niitä ei tahdo tavoittaa. Pitäneekin jatkossa keskittyä tälläisillä keleillä päiväsaikaan aivan johonkin muuhun hommaan ja keskittää kalastus enemmänkin illan ja yön viileille tunneille.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti