Kaveri oli virvelimiehenä mukana ja edellinen ilta menikin mukavasti tulistellessa ja mannermaisen sivistyneesti virkistysjuomia maistellessa. Koskelle saavuttiin noin 11:00 aikaan ja ei muuta kuin kurapöksyt jalkaan ja jokeen. Sopivan paikan löytäminen oli vain hieman tuskan takana, kaikki polunpätkät ja metsäautotiet jotka Vitaralla tutkittiin, päätyivät mökkien pihaan. Viimein jossain Yli-Kurjen tienoilla sattui aivan tien vieressä olemaan laavu, joka valittiin kalastuspaikaksi.
Keli oli taas kuin tilattuna. Aurinko paistoi ja tuulikin oli satunnaista puuskuttamista. Rannalta pystyi jo kalastamaan pelkässä t-paidassa, mutta joen keskellä viima oli vielä liian kylmä.
Koskialue näytti samalta kuin mainoksissa. Kilometrien mittainen, yhtäjaksoinen leveä koskialue. Toisin kuin esimerkiksi Kipinän tai Ohtaojan kohdalla, joessa ei näyttänyt tässä kohdin olevan varsinaista syvää uomaa. Kahlaaminen onnistuu kohtuullisesti, joskin pohjassa on varsin paljon keskisuuria kiviä. Kahlaaminen pelipaikoille varmasti helpottuu vielä, jos vedenkorkeus hieman laskee.
Kalojakin tuntui koskessa olevan. Ensimmäinen kosketus oli ~30cm harjus, joka haksahti kymppikoon red tagiin. Perhoa tuli vaihdettua tiuhaan ja seuraavat iskut olivatkin jo taimenilta. Kaksi karkuutusta tuli koettua melkein peräjälkeen. Ottiperhona molemmille oli nimeämätön karvaturri, koon 12 uppoperhokoukkuun sidottu oman mielikuvituksen tuote. Lyijylankaa painoksi, jäniksen karvaa rungoksi, hopealankakierre ja fasaanin selkää häkiläksi. Kuva alla. Viisaammat kertokoot, jos tuollaiselle sidokselle on jokin nimi.
Mukava reissu ja mukava paikka, tulee varmasti kuljettua useamminkin. Tekisi vain mieleni selvittää niitä muita perhokalastajalle sopivia paikkoja tuolta päin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti