Tulvat nousivat Pohjois-Pohjanmaan ja Koillismaan jokiin harmittavasti juuri silloin, kun ensimmäiset perhonuittoreissut olin saanut tehtyä. Kiiminkijokikin on tulvahuipussaan niin äärimmäisen reunojaan myöten täynnä, että kalamies ei voi juuri muuta kuin istuksia tulilla ja haaveilla tulevan kesän reissuista. Markon kanssa yksi lauantai vietettiin taas perinteisesti Inninkoskella. Vettä oli äärettömän paljon ja viehettä ei juurikaan auttanut jokeen nakata. Virtaus oli niin kova, että uppoamisen sijaan viehe vain siirtyy pintavesien mukana alajuoksua kohti, viistää ja lopulta on heittäjästä alavirtaan rantakasvillisuudessa kiinni.
Iijoellakin on tullut nyt käytyä muutamana viikonloppuna soutelemassa ja tutustumassa mökin lähivesiin. Haukea tuosta varmasti saa, saattaisipa paikoin olla harjustakin. Mahdollista syksyn sorsajahtia ajatellenkin mökkimaisemat näyttävät oikein hyviltä.
Muutamia luontoretkeily-tyylisiä reissuja tulva-aikaan tuli siis tehtyä, mutta ei varsinaista perhokalastelua. Tämä tympeä väliaika on tullut käytettyä taas kirjallisuuden, nettilähteiden ja sidontapenkin ääressä tulvavesien laskua odotellen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti