Tulipa tehtyä taas yksi reissu Taivalkosken Ohtaojalle. Paikalle saavuin puolenpäivän jälkeen, parkkipaikalla tuolloin oli Vitarani lisäksi vain yksi, juuri paikalle saapunut auto. Vaihdoin muutaman sanasen näiden naapurikylän miehiksi osoittautuneiden kavereiden kanssa ja kiskoin samalla kahluuvehkeitä niskaan.
Keli oli kuin tehty perhokalastukseen. Pilvistä, satunnaisia sadekuuroja, lämpötila piirun alle 15C.
Aloitin laskuni tällä kertaa aivan ylhäältä, viljelylaitoksen kohdilta ja laskeuduin aina alemmalle laavulle asti. Vettä oli joessa vain vähän ja se oli erittäin kirkasta ; kalastaminen on haastavaa ja on käytettävä pidempiä siimanpituuksia ja siten pidempiä heittoja. Lyhyellä siimalla kalastaessa kalat näkenevät heiluvan ja huitovan kalamiehen. Myös vesikasvillisuus näyttää lisääntyvän päivä päivältä, pian matalilla koskialueilla ei voi kalastaa ollenkaan.
Pääasiallisena vieheenä tällä kertaa oli 10# Kamasanin B100 -koukkuun larvamaiseksi sidottu Red Tag reilulla painotuksella (rungon mittainen lyijylankapainotus) ja vain pienellä punaisella iskupisteellä. Keli ja perho olivat jotakuinkin kohdillaan, koska lukumääräisesti kalaa tuli paljon. Päivän aikana 7 kappaletta alamittaisia taimenia (10-30cm), 3 harjusta (25-40cm) ja yksi nieriä. Harvoin pääsee tälläisiin saalismääriin ainakaan jalokalojen osalta. Kaikki paitsi yhden harjuksen päästin takaisin kasvamaan. Suurimman, noin 40cm harjuksen kolkkasin savustettavaksi.
Isompia kaloja en tällä erää nähnyt edes pinnassa. Kempeleen kavereilla oli näköhavaintoja useammastakin isosta, uistimen perässä pyörähtäneestä kalasta ja vähän myöhemmin paikalle ilmestyneet perhostelijat olivat nostaneet puolitoista kiloisen taimenen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti