... kun viimein ehtii kalastamaan sydämensä kyllyydestä.
Eilen oli sitten viimein se pitkään odotettu, ensimmäinen virallinen kesälomapäivä suoraan juhannuksen pyhien jatkona. Juhannuksen aikaan asusteltiin mökillä ja ehdimpä tuota kalastelemaankin. Koskia tuli koluttua neljänä päivänä putkeen ja ehdinkin Iijoelle, Pärjänjoelle (kahtena iltana) sekä Ohtaojalle. Kalaa tuli lukumääräisesti hyvin, mutta hyvin harva oli syömäkokoinen. Jokaisesta kohteesta nousi harjusta, taimentakin muista paitsi Iijoesta. Tämän lisäksi Ohtaojan pikkunieriät ottivat syvästä, rauhallisesta virrasta pienikokoiseen, jäniksen karvasta sidottuun kuulapäähän. Noita 10-20 cm nieriöitä tulikin useampia.
Kelit olivat koillismaalla lomailijalle varsin kohdillaan. Kalastajalle taas liian kuumat ja aurinkoiset; kala ei syö ja perhokalastajan uniformussa tulee tuskaisen kuuma.
Sääskiä tuntuu tälle kesälle siunaantuneen erittäin paljon, varsinkin jos vertaa kahteen kolmeen edelliseen kesään. Kunniamaininta rikkaasta sääskipopulaatiosta menee tällä erää Pärjänjoelle, jossa päälaelle sekunnissa laskeutuvien sääskien kokonaispaino riittää luhistamaan raavaimmankin miehen ryhdin ja kahvit täytyy nauttia pillillä suoraan termospullosta kymmenien hukkumisuhrien välttämiseksi.
p.s. Kamera jäi jokaikiseltä reissulta vahingossa mökille. Lisäilen kuvia, mikäli parina päivänä mukana olleet reissukaverit niitä minulle luovuttavat.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti