Elokuun puolivälissä tehtiin kahden kaverin kanssa viikonlopun reissu Livojoen latvoille. Varasimme etukäteen Villin Pohjolan Kuusenpukka-nimisen tuvan, joka sijaitsee ~10km Livojärvestä. Kämpän ja järven väliin jää perhokalastukseen varattu jokipätkä, joka olikin tarkoitukseen oikein sopivaa maastoa. Kämpästä alaspäin taas joki jatkui kilometrikaupalla suoreunaisena suvantona. Itse mökki oli oikein tarkoitukseensa sopiva ja hyvin varusteltu (kaasu, astiat, polttopuut).
Livojoessa vesi tuntui olevan reilusti normaalia ylempänä. Tämä vaikeutti kalastusta perhokalastusalueella, kapeissa kohdissa virtaus oli voimakas ja poolit niin syviä, ettei jokeen uskaltanut juurikaan edes kahlata. Rannat ovat taas täynnä koivua, niin rannalta heittäminenkään ei oikein luonnistu. Onneksi kuitenkin perhokalastusalueen lopussa on muutaman sadan metrin pätkä hieman leveämpää koskipätkää, jossa vedensyvyyskin pysyi kohtuullisena. Perhokalastusalueella maastot oli tismalleen kuin Pärjänjoella. Kapeaa koskea, rannoilla kulkua vaikeuttamassa tiheää lehtipuukasvustoa ja aikoinaan varmaankin tukinuiton edestä joesta nostettua kiveä ihan kuin muurina. Joen pohja on kivinen ja kovalla vedellä suhteellisen vaativa kahlata.
Kalastin tuota perhokalastusalueen loppupätkää perjantaina ja lauantaina. Keli vaihteli suorasta auringonpaisteesta ja lähes helteestä pilviseen ja sadekuuroihin, välillä tyyntä ja välillä kovaa tuulta. Ensimmäisen kunnon laskun suoritin 5-luokan välineillä perhona pieni tinseli. Tinselillä yhden montun pohjalta kova ja voimakas tärppi, mutta siihenpä se sitten jäikin. Loppuajan kalastin kuulapäillä, nymfeillä ja larvakoukkuun sidotulla red tagilla. Perinteisistä harjuspaikoista, kovien koskien välisistä tyynemmistä altaista saaliiksi tuli kolme noin 20cm harjusta (C&R).
Virvelimiehille Kuusenpukan seutu ei oikein tarjonnut mitään. Suvantoalueen reunat olivat niin soisia ja täynnä kasvillisuutta, että rannalta ei voinut heittää. Kämpän varustukseen kuului pieni matalapohjainen vene, jolla kalastaminen hieman helpottui, mutta virvelisaalis jäi silti yhteen pieneen hauentumppiin.
Jonkinmoisista luontoelämyksistäkin päästiin nauttimaan. Molempina iltoina auringon laskiessa läheisen vaaran suunnasta rupesi kuulumaan kirkumista muistuttavaa ääntä. Saunan lämmitessä ja yön pimetessä pihapiiriin ilmestyi sitten valkoinen pöllö, joka välillä istui tuijottelemassa kämpän katolla ja välillä syöksyili valehyökkäyksin saunasta vilvoittelemaan tulleita kalamiehiä kohti. Porojakin oli riittävästi, aamuyöstä ilmestyivät mökin pihaan kopistelemaan ja päivät rymysivät joenrantapusikoissa säikyttelemässä kalamiehiä.
Paluumatkalla sunnuntaina pysähdyttiin kalastelemaan jokea haarainniemen kämpän ja sillan kohdalta. Tuolla joki vaikutti jokseenkin mukavammalta kalastuskohteelta kuin ylhäällä, joten seuraava Livon reissu suuntautuneekin haarainniemen kämpälle. Kuusenpukan kämpälle menee muuten kartan mukaan kaksi tietä, joista pienempi oli kaivettu erään puron kohdalta poikki. Kulku kämpälle siis isomman tien kautta.
