Tulipa tehtyä taas yksi reissu Taivalkosken Ohtaojalle. Paikalle saavuin puolenpäivän jälkeen, parkkipaikalla tuolloin oli Vitarani lisäksi vain yksi, juuri paikalle saapunut auto. Vaihdoin muutaman sanasen näiden naapurikylän miehiksi osoittautuneiden kavereiden kanssa ja kiskoin samalla kahluuvehkeitä niskaan.
Keli oli kuin tehty perhokalastukseen. Pilvistä, satunnaisia sadekuuroja, lämpötila piirun alle 15C.
Aloitin laskuni tällä kertaa aivan ylhäältä, viljelylaitoksen kohdilta ja laskeuduin aina alemmalle laavulle asti. Vettä oli joessa vain vähän ja se oli erittäin kirkasta ; kalastaminen on haastavaa ja on käytettävä pidempiä siimanpituuksia ja siten pidempiä heittoja. Lyhyellä siimalla kalastaessa kalat näkenevät heiluvan ja huitovan kalamiehen. Myös vesikasvillisuus näyttää lisääntyvän päivä päivältä, pian matalilla koskialueilla ei voi kalastaa ollenkaan.
Pääasiallisena vieheenä tällä kertaa oli 10# Kamasanin B100 -koukkuun larvamaiseksi sidottu Red Tag reilulla painotuksella (rungon mittainen lyijylankapainotus) ja vain pienellä punaisella iskupisteellä. Keli ja perho olivat jotakuinkin kohdillaan, koska lukumääräisesti kalaa tuli paljon. Päivän aikana 7 kappaletta alamittaisia taimenia (10-30cm), 3 harjusta (25-40cm) ja yksi nieriä. Harvoin pääsee tälläisiin saalismääriin ainakaan jalokalojen osalta. Kaikki paitsi yhden harjuksen päästin takaisin kasvamaan. Suurimman, noin 40cm harjuksen kolkkasin savustettavaksi.
Isompia kaloja en tällä erää nähnyt edes pinnassa. Kempeleen kavereilla oli näköhavaintoja useammastakin isosta, uistimen perässä pyörähtäneestä kalasta ja vähän myöhemmin paikalle ilmestyneet perhostelijat olivat nostaneet puolitoista kiloisen taimenen.
torstai 26. kesäkuuta 2008
maanantai 23. kesäkuuta 2008
Kyllä kesälomalla on mukavaa...
... kun viimein ehtii kalastamaan sydämensä kyllyydestä.
Eilen oli sitten viimein se pitkään odotettu, ensimmäinen virallinen kesälomapäivä suoraan juhannuksen pyhien jatkona. Juhannuksen aikaan asusteltiin mökillä ja ehdimpä tuota kalastelemaankin. Koskia tuli koluttua neljänä päivänä putkeen ja ehdinkin Iijoelle, Pärjänjoelle (kahtena iltana) sekä Ohtaojalle. Kalaa tuli lukumääräisesti hyvin, mutta hyvin harva oli syömäkokoinen. Jokaisesta kohteesta nousi harjusta, taimentakin muista paitsi Iijoesta. Tämän lisäksi Ohtaojan pikkunieriät ottivat syvästä, rauhallisesta virrasta pienikokoiseen, jäniksen karvasta sidottuun kuulapäähän. Noita 10-20 cm nieriöitä tulikin useampia.
Kelit olivat koillismaalla lomailijalle varsin kohdillaan. Kalastajalle taas liian kuumat ja aurinkoiset; kala ei syö ja perhokalastajan uniformussa tulee tuskaisen kuuma.
Sääskiä tuntuu tälle kesälle siunaantuneen erittäin paljon, varsinkin jos vertaa kahteen kolmeen edelliseen kesään. Kunniamaininta rikkaasta sääskipopulaatiosta menee tällä erää Pärjänjoelle, jossa päälaelle sekunnissa laskeutuvien sääskien kokonaispaino riittää luhistamaan raavaimmankin miehen ryhdin ja kahvit täytyy nauttia pillillä suoraan termospullosta kymmenien hukkumisuhrien välttämiseksi.
p.s. Kamera jäi jokaikiseltä reissulta vahingossa mökille. Lisäilen kuvia, mikäli parina päivänä mukana olleet reissukaverit niitä minulle luovuttavat.
Eilen oli sitten viimein se pitkään odotettu, ensimmäinen virallinen kesälomapäivä suoraan juhannuksen pyhien jatkona. Juhannuksen aikaan asusteltiin mökillä ja ehdimpä tuota kalastelemaankin. Koskia tuli koluttua neljänä päivänä putkeen ja ehdinkin Iijoelle, Pärjänjoelle (kahtena iltana) sekä Ohtaojalle. Kalaa tuli lukumääräisesti hyvin, mutta hyvin harva oli syömäkokoinen. Jokaisesta kohteesta nousi harjusta, taimentakin muista paitsi Iijoesta. Tämän lisäksi Ohtaojan pikkunieriät ottivat syvästä, rauhallisesta virrasta pienikokoiseen, jäniksen karvasta sidottuun kuulapäähän. Noita 10-20 cm nieriöitä tulikin useampia.
Kelit olivat koillismaalla lomailijalle varsin kohdillaan. Kalastajalle taas liian kuumat ja aurinkoiset; kala ei syö ja perhokalastajan uniformussa tulee tuskaisen kuuma.
Sääskiä tuntuu tälle kesälle siunaantuneen erittäin paljon, varsinkin jos vertaa kahteen kolmeen edelliseen kesään. Kunniamaininta rikkaasta sääskipopulaatiosta menee tällä erää Pärjänjoelle, jossa päälaelle sekunnissa laskeutuvien sääskien kokonaispaino riittää luhistamaan raavaimmankin miehen ryhdin ja kahvit täytyy nauttia pillillä suoraan termospullosta kymmenien hukkumisuhrien välttämiseksi.
p.s. Kamera jäi jokaikiseltä reissulta vahingossa mökille. Lisäilen kuvia, mikäli parina päivänä mukana olleet reissukaverit niitä minulle luovuttavat.
maanantai 16. kesäkuuta 2008
Inninkoski, Kiiminkijoki, 15.6.2008
Sunnuntai-illan puhteena parin tunnin reissulla Inninkoskella. Vettä on vielä aavistuksen paljon, mutta kovasti jo edelliskerrasta laskenut. Samalla vesi on kovasti myös lämmennyt.
Reissulle sattui ensimmäinen kunnon vesisade moneen viikkoon. Vettä tuli taivaalta jatkuvasti, ilman lämpötila ~12 astetta. Sääskiä jokivarren pusikoissa todella paljon, huomattavasti edellisvuotista enemmän. Kuviakaan ei tullut otettua, kun vedenpitävä kamera on vielä hankkimatta.
Kaloista ei mitään havaintoa. Tyypillistä Inninkoskea. Viime aikoina paljon muita jokia kalastelleena on harmikseni pakko todeta, että Kiiminkijoen kalakannoissa ei ole paljoa kehumista. Tyypillisesti jokireissuilla perhoon ottaa vähintään pienet harjuksen ja taimenen poikaset, mutta Kiiminkijoen ylemmillä koskilla näitäkään näkyy harvoin. Ainakin harvemmin kuin esimerkiksi Iijoen koskikalastuskohteissa. Pitäisi merlkein perehtyä tarkemmin Kiiminkijoen latvamaisemiin, esim turvesoiden ja maatalouden määrään. Juuri muuta selitystä en kalakannan huonolle kunnolle keksi, kuin tehomaatalouden aiheuttaman huonon vedenlaadun.
Kalaton reissu, mutta kokemus kasvattaa.
Reissulle sattui ensimmäinen kunnon vesisade moneen viikkoon. Vettä tuli taivaalta jatkuvasti, ilman lämpötila ~12 astetta. Sääskiä jokivarren pusikoissa todella paljon, huomattavasti edellisvuotista enemmän. Kuviakaan ei tullut otettua, kun vedenpitävä kamera on vielä hankkimatta.
Kaloista ei mitään havaintoa. Tyypillistä Inninkoskea. Viime aikoina paljon muita jokia kalastelleena on harmikseni pakko todeta, että Kiiminkijoen kalakannoissa ei ole paljoa kehumista. Tyypillisesti jokireissuilla perhoon ottaa vähintään pienet harjuksen ja taimenen poikaset, mutta Kiiminkijoen ylemmillä koskilla näitäkään näkyy harvoin. Ainakin harvemmin kuin esimerkiksi Iijoen koskikalastuskohteissa. Pitäisi merlkein perehtyä tarkemmin Kiiminkijoen latvamaisemiin, esim turvesoiden ja maatalouden määrään. Juuri muuta selitystä en kalakannan huonolle kunnolle keksi, kuin tehomaatalouden aiheuttaman huonon vedenlaadun.
Kalaton reissu, mutta kokemus kasvattaa.
Kutujoki, Vaala, 14.6.2008
Kesän ensimmäinen reissu Vaalan Kutujoelle. Tällä kertaa seurana Marko. Lähtö Oulusta lauantaiaamuna kahdeksan korvilla ja lupien osto Utajärveltä matkan varrelta. Kalastus aloitettiin Monisaariselta kymmenen maissa. Keli oli pääpiirteissään aurinkoinen, satunnaisia pilviä lukuunottamatta. Iltapäivästä muutama lyhyt sadekuuro.
Kalastus aloitettiin siis Monisaarisen tienoilta. Pientä kalaa oli koskissa runsaasti, itsekin taisin nostaa kymmenisen kappaletta 10-15 cm taimenen poikasia sekä samanverran salakoita ja jopa muutaman harjuksenpoikasen. Perhoista kelpasi kaikki, aina kuulapäälarvasta red tagiin ja tinseliin. Isoimmista kaloista ei pienintäkään merkkiä.
Aamupäivä saatiinkin kalastella omissa oloissamme, iltapäivän taitteessa ylävirran suunnasta palattuamme laavulla oli muutama virvelimies virittelemässä vehkeitään. Koskessakin näkyi olevan yksi perhostelija, ilmeisesti juurikin samaisia salakoita nostelemassa.
Yleisöryntäyksen huomattuamme koimme paremmaksi siirtyä rauhallisemmille kalastusmaille ja suuntasimme kohti Taimeroista. Taimeroisella olikin rauhallisempaa, vain kaksi kalamiestä. Taimeroisen koskesta vaaleanvihreään kuulapäälarvaan nappasi hieman vajaa 40cm harjus, jonka kolkkasin ruokakalaksi. Oli muuten kesän ensimmäinen.
Muutamat kalamiehet ohimennessä haastattelimme. Harvassa oli saaliit kaikilla tuona päivänä, ilmeisesti istutuksia ei vielä ole aloitettu ja luonnonkalat eivät olleet otillaan.
Erittäin komeat maastot, joki on kuin perhokalastajalle varta vasten tehty. Vettä oli vielä hieman reilusti, mutta jos kesä jatkuu näin kuivana, mennään varmasti viime kesäisten vedenkorkeuslukemien alle.
Pelivehkeinä minulla oli ensimmäistä kertaa edellisenä päivänä Kalakaverista ostamani Vangenin #5 -luokkainen Pulse -setti. Kaikenkaikkiaan hintaansa nähden kohtuullinen paketti ja toimii ainakin itselleni varsin hyvin. Muutama miinus pitää kuitenkin mainita :
- Kela on raskas
- Perustin on turhan liukas, omat solmuni eivät tahtoneet pitää
- Kelluva siima kastuu nopeasti ja menettää kelluvuuttaan.
Kalastus aloitettiin siis Monisaarisen tienoilta. Pientä kalaa oli koskissa runsaasti, itsekin taisin nostaa kymmenisen kappaletta 10-15 cm taimenen poikasia sekä samanverran salakoita ja jopa muutaman harjuksenpoikasen. Perhoista kelpasi kaikki, aina kuulapäälarvasta red tagiin ja tinseliin. Isoimmista kaloista ei pienintäkään merkkiä.
Aamupäivä saatiinkin kalastella omissa oloissamme, iltapäivän taitteessa ylävirran suunnasta palattuamme laavulla oli muutama virvelimies virittelemässä vehkeitään. Koskessakin näkyi olevan yksi perhostelija, ilmeisesti juurikin samaisia salakoita nostelemassa.
Yleisöryntäyksen huomattuamme koimme paremmaksi siirtyä rauhallisemmille kalastusmaille ja suuntasimme kohti Taimeroista. Taimeroisella olikin rauhallisempaa, vain kaksi kalamiestä. Taimeroisen koskesta vaaleanvihreään kuulapäälarvaan nappasi hieman vajaa 40cm harjus, jonka kolkkasin ruokakalaksi. Oli muuten kesän ensimmäinen.
Muutamat kalamiehet ohimennessä haastattelimme. Harvassa oli saaliit kaikilla tuona päivänä, ilmeisesti istutuksia ei vielä ole aloitettu ja luonnonkalat eivät olleet otillaan.
Erittäin komeat maastot, joki on kuin perhokalastajalle varta vasten tehty. Vettä oli vielä hieman reilusti, mutta jos kesä jatkuu näin kuivana, mennään varmasti viime kesäisten vedenkorkeuslukemien alle.
Pelivehkeinä minulla oli ensimmäistä kertaa edellisenä päivänä Kalakaverista ostamani Vangenin #5 -luokkainen Pulse -setti. Kaikenkaikkiaan hintaansa nähden kohtuullinen paketti ja toimii ainakin itselleni varsin hyvin. Muutama miinus pitää kuitenkin mainita :
- Kela on raskas
- Perustin on turhan liukas, omat solmuni eivät tahtoneet pitää
- Kelluva siima kastuu nopeasti ja menettää kelluvuuttaan.
maanantai 9. kesäkuuta 2008
Ohtaoja 7.6.2008
Lauantaiaamuna kahdeksalta Vitara käyntiin ja suunta kohti Taivalkosken Ohtaojaa. Saavuin parkkipaikalle noin yhdeksän aikaan aamusta ja samaan aikaan näkyivät muutkin aamuvirkut olevan liikkeellä. Kurahousuja jalkaan kiskoessa tuli turinoitua muiden kalamiesten kanssa ja vaihdettua tuoreimmat huhut. Edellisellä viikolla oli kuulema laitoksesta päästetty isoa nieriää, suurimmat viikolla saadut yli nelikiloisia. Näin jälkikäteen kirjattuna voin mainita, että työkaverin sukulaisiakin oli ollut kyseisiä kaloja nostamassa joesta.
Keli oli mitä mainioin, aurinko paisteli ja lämmintä oli noin 15 astetta. Pysäköin autoni siis ylemmän laavun kohdille, mutta väentungoksen vuoksi en tällä kertaa jäänyt laavulle onkimaan ollenkaan. Kävelin suosiolla alavirtaan jotakuinkin toisen sillan tienoille, siellä siimat veteen ja pikkuhiljaa kalastellen valuin kohti Iijokea.
Kaloja oli paljon, mutta kummallisella syönnillä. Puolimatkassa perinteisestä paikasta 15 minuutin sisään noin viisi tärppiä, mutta mikään ei pysynyt kiinni kymmentä sekuntia tai ensimmäistä hyppyä pidempään. Tärppiperhoina muuten red tag ja aiemmassa blogimerkinnässäni kuvattu nimetön uppoperho. Alavirtaan laskeutumisen aikana sain yhden mittaharjuksen, jonka laskin takaisin jokeen.
Pyörähdin Iijoen rannassa kahvitauolla ja takaisin jokivartta kalastellen ylöspäin. Matkalla pysähdyin jallittamaan erittäin kovalla pintasyönnillä olevia kaloja, jotka lopulta paljastuivat pieniksi taimeniksi. Yksi, noin 20cm yksilö haksahti edellisessä blogimerkinnässä kuvattuun Caddis -yritelmään. Ylemmän laavun kohdilla oli taas liiankin perinteiseksi muodostunut näkymä; harjus söi pinnasta hullun lailla, mutta ei kelpuuttanut perhoa. Kaksi suurin piirtein mitallista harjusta otti kuulapäätoukkaan kosken kuohuista, toinen aivan ykköslaavun alla ja toinen muutama sata metriä ylempänä.
Vesi oli vuodenaikaan nähden todella matalalla, tosin Ohtaojastahan minulla ei ole kokemuksia tuon tältä ja viime vuodelta. Vesikasvillisuus ei ollut vielä vallannut jokea ja matalana virtaava vesi oli varsin kirkasta. Polarisoivien lasien kanssa perholla kalastus on nyt erityisen mielenkiintoista, nimittäin sopivassa paikassa on mahdollista nähdä joka ikinen vedenalainen kivi ja monttu kymmenien metrien säteellä.
Keli oli mitä mainioin, aurinko paisteli ja lämmintä oli noin 15 astetta. Pysäköin autoni siis ylemmän laavun kohdille, mutta väentungoksen vuoksi en tällä kertaa jäänyt laavulle onkimaan ollenkaan. Kävelin suosiolla alavirtaan jotakuinkin toisen sillan tienoille, siellä siimat veteen ja pikkuhiljaa kalastellen valuin kohti Iijokea.
Kaloja oli paljon, mutta kummallisella syönnillä. Puolimatkassa perinteisestä paikasta 15 minuutin sisään noin viisi tärppiä, mutta mikään ei pysynyt kiinni kymmentä sekuntia tai ensimmäistä hyppyä pidempään. Tärppiperhoina muuten red tag ja aiemmassa blogimerkinnässäni kuvattu nimetön uppoperho. Alavirtaan laskeutumisen aikana sain yhden mittaharjuksen, jonka laskin takaisin jokeen.
Pyörähdin Iijoen rannassa kahvitauolla ja takaisin jokivartta kalastellen ylöspäin. Matkalla pysähdyin jallittamaan erittäin kovalla pintasyönnillä olevia kaloja, jotka lopulta paljastuivat pieniksi taimeniksi. Yksi, noin 20cm yksilö haksahti edellisessä blogimerkinnässä kuvattuun Caddis -yritelmään. Ylemmän laavun kohdilla oli taas liiankin perinteiseksi muodostunut näkymä; harjus söi pinnasta hullun lailla, mutta ei kelpuuttanut perhoa. Kaksi suurin piirtein mitallista harjusta otti kuulapäätoukkaan kosken kuohuista, toinen aivan ykköslaavun alla ja toinen muutama sata metriä ylempänä.
Vesi oli vuodenaikaan nähden todella matalalla, tosin Ohtaojastahan minulla ei ole kokemuksia tuon tältä ja viime vuodelta. Vesikasvillisuus ei ollut vielä vallannut jokea ja matalana virtaava vesi oli varsin kirkasta. Polarisoivien lasien kanssa perholla kalastus on nyt erityisen mielenkiintoista, nimittäin sopivassa paikassa on mahdollista nähdä joka ikinen vedenalainen kivi ja monttu kymmenien metrien säteellä.
maanantai 2. kesäkuuta 2008
Seuraavaa odotellen
Maanantai, viikon vaikein päivä. Seuraavaan viikonloppuun on vielä neljä työpäivää. Päivällä toimiston ikkunasta ulos tuijotellessa elättelin jo viikonlopulle ajatusta pienestä visiitistä Ohtaojan maisemiin.
Meneehän nämä arki-illat näinkin. Pihakukkia pitäisi kuulema istuttaa ja koirakin trimmata, mutta kun minä juuri päätin että juuri tänään opettelen muddler -tekniikan salat ja Goddard Caddiksen sitomisen. Perusidea onkin selvillä, mutta rungosta tahtoo ensimmäisten vedosten jälkeen tulla liian harva. Tosin, kylläpä varmaan nämäkin jo kelluvat. Rungon muodossakin olisi kai hieman hiottavaa. "joo joo, ihan kohta. Sitaisen vielä äkkiä yhden".
Empä olisi kaksi vuotta sitten sitomisharrastusta aloitellessa uskonut, että joku päivä vielä osaisin tämänkin sitoa. Mutta sitten, kirjastosta lainatussa "Taimenen perhokalastus" -kirjassa Caddis kehuttiin maasta taivaaseen ja joka toisen sivun retkitarinoissa sillä nostettiinkin vähintään yksi taimen.
Olisi varmaan tämä sitominenkin helpottunut kummasti, jos olisi sen sidontakurssin joskus saanut käytyä.
Meneehän nämä arki-illat näinkin. Pihakukkia pitäisi kuulema istuttaa ja koirakin trimmata, mutta kun minä juuri päätin että juuri tänään opettelen muddler -tekniikan salat ja Goddard Caddiksen sitomisen. Perusidea onkin selvillä, mutta rungosta tahtoo ensimmäisten vedosten jälkeen tulla liian harva. Tosin, kylläpä varmaan nämäkin jo kelluvat. Rungon muodossakin olisi kai hieman hiottavaa. "joo joo, ihan kohta. Sitaisen vielä äkkiä yhden".
Empä olisi kaksi vuotta sitten sitomisharrastusta aloitellessa uskonut, että joku päivä vielä osaisin tämänkin sitoa. Mutta sitten, kirjastosta lainatussa "Taimenen perhokalastus" -kirjassa Caddis kehuttiin maasta taivaaseen ja joka toisen sivun retkitarinoissa sillä nostettiinkin vähintään yksi taimen.
Olisi varmaan tämä sitominenkin helpottunut kummasti, jos olisi sen sidontakurssin joskus saanut käytyä.
sunnuntai 1. kesäkuuta 2008
Kurjen tietämillä 30.5.2008
Eilen lauantaina tuli sitten viimein käytyä tutkimusmatkalla tuossa Kurjen / Yli-Kurjen koskialueella. Mökiltä on matkaa vain 15 kilometriä, joten kohde on varsin kivuttomasti saavutettavissa.
Kaveri oli virvelimiehenä mukana ja edellinen ilta menikin mukavasti tulistellessa ja mannermaisen sivistyneesti virkistysjuomia maistellessa. Koskelle saavuttiin noin 11:00 aikaan ja ei muuta kuin kurapöksyt jalkaan ja jokeen. Sopivan paikan löytäminen oli vain hieman tuskan takana, kaikki polunpätkät ja metsäautotiet jotka Vitaralla tutkittiin, päätyivät mökkien pihaan. Viimein jossain Yli-Kurjen tienoilla sattui aivan tien vieressä olemaan laavu, joka valittiin kalastuspaikaksi.
Keli oli taas kuin tilattuna. Aurinko paistoi ja tuulikin oli satunnaista puuskuttamista. Rannalta pystyi jo kalastamaan pelkässä t-paidassa, mutta joen keskellä viima oli vielä liian kylmä.
Koskialue näytti samalta kuin mainoksissa. Kilometrien mittainen, yhtäjaksoinen leveä koskialue. Toisin kuin esimerkiksi Kipinän tai Ohtaojan kohdalla, joessa ei näyttänyt tässä kohdin olevan varsinaista syvää uomaa. Kahlaaminen onnistuu kohtuullisesti, joskin pohjassa on varsin paljon keskisuuria kiviä. Kahlaaminen pelipaikoille varmasti helpottuu vielä, jos vedenkorkeus hieman laskee.
Kalojakin tuntui koskessa olevan. Ensimmäinen kosketus oli ~30cm harjus, joka haksahti kymppikoon red tagiin. Perhoa tuli vaihdettua tiuhaan ja seuraavat iskut olivatkin jo taimenilta. Kaksi karkuutusta tuli koettua melkein peräjälkeen. Ottiperhona molemmille oli nimeämätön karvaturri, koon 12 uppoperhokoukkuun sidottu oman mielikuvituksen tuote. Lyijylankaa painoksi, jäniksen karvaa rungoksi, hopealankakierre ja fasaanin selkää häkiläksi. Kuva alla. Viisaammat kertokoot, jos tuollaiselle sidokselle on jokin nimi.
Mukava reissu ja mukava paikka, tulee varmasti kuljettua useamminkin. Tekisi vain mieleni selvittää niitä muita perhokalastajalle sopivia paikkoja tuolta päin.
Kaveri oli virvelimiehenä mukana ja edellinen ilta menikin mukavasti tulistellessa ja mannermaisen sivistyneesti virkistysjuomia maistellessa. Koskelle saavuttiin noin 11:00 aikaan ja ei muuta kuin kurapöksyt jalkaan ja jokeen. Sopivan paikan löytäminen oli vain hieman tuskan takana, kaikki polunpätkät ja metsäautotiet jotka Vitaralla tutkittiin, päätyivät mökkien pihaan. Viimein jossain Yli-Kurjen tienoilla sattui aivan tien vieressä olemaan laavu, joka valittiin kalastuspaikaksi.
Keli oli taas kuin tilattuna. Aurinko paistoi ja tuulikin oli satunnaista puuskuttamista. Rannalta pystyi jo kalastamaan pelkässä t-paidassa, mutta joen keskellä viima oli vielä liian kylmä.
Koskialue näytti samalta kuin mainoksissa. Kilometrien mittainen, yhtäjaksoinen leveä koskialue. Toisin kuin esimerkiksi Kipinän tai Ohtaojan kohdalla, joessa ei näyttänyt tässä kohdin olevan varsinaista syvää uomaa. Kahlaaminen onnistuu kohtuullisesti, joskin pohjassa on varsin paljon keskisuuria kiviä. Kahlaaminen pelipaikoille varmasti helpottuu vielä, jos vedenkorkeus hieman laskee.
Kalojakin tuntui koskessa olevan. Ensimmäinen kosketus oli ~30cm harjus, joka haksahti kymppikoon red tagiin. Perhoa tuli vaihdettua tiuhaan ja seuraavat iskut olivatkin jo taimenilta. Kaksi karkuutusta tuli koettua melkein peräjälkeen. Ottiperhona molemmille oli nimeämätön karvaturri, koon 12 uppoperhokoukkuun sidottu oman mielikuvituksen tuote. Lyijylankaa painoksi, jäniksen karvaa rungoksi, hopealankakierre ja fasaanin selkää häkiläksi. Kuva alla. Viisaammat kertokoot, jos tuollaiselle sidokselle on jokin nimi.
Mukava reissu ja mukava paikka, tulee varmasti kuljettua useamminkin. Tekisi vain mieleni selvittää niitä muita perhokalastajalle sopivia paikkoja tuolta päin.
Tulva-ajan ongelmia
Tulvat nousivat Pohjois-Pohjanmaan ja Koillismaan jokiin harmittavasti juuri silloin, kun ensimmäiset perhonuittoreissut olin saanut tehtyä. Kiiminkijokikin on tulvahuipussaan niin äärimmäisen reunojaan myöten täynnä, että kalamies ei voi juuri muuta kuin istuksia tulilla ja haaveilla tulevan kesän reissuista. Markon kanssa yksi lauantai vietettiin taas perinteisesti Inninkoskella. Vettä oli äärettömän paljon ja viehettä ei juurikaan auttanut jokeen nakata. Virtaus oli niin kova, että uppoamisen sijaan viehe vain siirtyy pintavesien mukana alajuoksua kohti, viistää ja lopulta on heittäjästä alavirtaan rantakasvillisuudessa kiinni.
Iijoellakin on tullut nyt käytyä muutamana viikonloppuna soutelemassa ja tutustumassa mökin lähivesiin. Haukea tuosta varmasti saa, saattaisipa paikoin olla harjustakin. Mahdollista syksyn sorsajahtia ajatellenkin mökkimaisemat näyttävät oikein hyviltä.
Muutamia luontoretkeily-tyylisiä reissuja tulva-aikaan tuli siis tehtyä, mutta ei varsinaista perhokalastelua. Tämä tympeä väliaika on tullut käytettyä taas kirjallisuuden, nettilähteiden ja sidontapenkin ääressä tulvavesien laskua odotellen.
Iijoellakin on tullut nyt käytyä muutamana viikonloppuna soutelemassa ja tutustumassa mökin lähivesiin. Haukea tuosta varmasti saa, saattaisipa paikoin olla harjustakin. Mahdollista syksyn sorsajahtia ajatellenkin mökkimaisemat näyttävät oikein hyviltä.
Muutamia luontoretkeily-tyylisiä reissuja tulva-aikaan tuli siis tehtyä, mutta ei varsinaista perhokalastelua. Tämä tympeä väliaika on tullut käytettyä taas kirjallisuuden, nettilähteiden ja sidontapenkin ääressä tulvavesien laskua odotellen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)