Harmittavin takaisku kalastuksen saralla on Kalakaverin perhokalastuskurssin/-reissun peruuntuminen. Ostin kesemmällä Vangenin viitosluokkaisen setin ja tämän kaupan myötä tarjoutui mahdollisuus osallistua Kalakaverin perinteiselle perhokalastuksen jatkokurssille. Kurssi oli tarkoitus pitää Livojoella. Odotin reissua suurella mielenkiinnolla; kolmen neljän vuoden harrastamisen ja itseopiskelun jälkeen olisi viimein päässyt katsomaan mallia ja kyselemään neuvoja kavereilta, ketkä hommaa ovat harrastaneet jo pidempään. Tähän asti henkkoht oppima perhokalastuksen saralla on tullut lähinnä kirjallisuudesta ja oman yrityksen ja erehdyksen kautta.
No, ensin reissu siirtyi muutamalla viikolla Livojoen syystulvan vuoksi (myös Iijoen vesi on ollut harvinaisen korkealla). Uuden ajankohdan lähestyessä käsittääkseni kaikki muut osallistujat olivat ilmoittautumisensa peruuttaneet, joten reissu siirrettiin ensi kevääseen. Todella harmillista, odotin reissua kovasti. Kaikki kunnia Kalakaverille, kun tällaisia mahdollisuuksia järjestävät.
Metsästyshommia on tullut tosiaan opeteltua. Kortin suoritin viime syksynä ja kesä on rampattu kiekkoja ampumassa. Nyt on muutaman kerran tullut käytyä mökiltä käsin sorsa- ja kanalintujahdissa. Järveltä saaliiksi on tullut yksi kuville laskeutunut tavi. Koillismaan soilla olen käynyt nyt syyskesäloman aikana kahtena aamuna kanalintuja etsimässä. Molemmilla kerroilla saalista onkin tullut, ensin riekko ja sitten teeri. Ampumaharjoittelu on kannattanut, molemmat on tipahtaneet vaistolaukauksella lennosta.
Alla vielä kuva ensimmäisestä kanalintusaaliistani, Olvassuon suunnalta ammutusta riekosta. Lihoista saan tehtyä hyvän päivällisen, höyhenpeite säästetään suurin osin ensi talven perhonsidontamateriaaliksi.
