Kongasjoki 29.7.2009

Yöreissulla Kongasjokeen tutustumassa. Heinäkuun helteet päällä, joten reissulle lähdettiin vasta iltasella. Kalastuslupia jouduttiin hieman metsästämään, mutta pienimuotoisen puhelinrumban ja kännykkägooglettamisen jälkeen löysimme Kivesjärven Kongasjoen koululle, josta lupa-automaatti löytyi. Koululle oli muuten majoitettu kymmeniä itämaisia marjanpoimijoita.

Lupien löydyttyä suunnattiin ylimmälle kodalle. Paikalle saapuessa kello oli jo 23 ja hämärä hiipimässä maille. Kodalla ei ollut muita liikkujia, joten majoituimme kotaan. Majoittumisessa ja ruokatauossa meni jokunen tunti ja kun aikaa olisi ollut, ulkona oli jo pimeää. Siispä tunti tai vajaa levotonta unta palloon ennen onkihommia.

Herätyskello herätteli kolmelta. Pikaiset tulet kotaan ja laihat aamupannukahvit naamariin. Pari tuntia kalasteltiin ylimmän kodan vesiä ilman tärpin tärppiä. Pienen evästauon jälkeen kamppeiden pakkaus ja siirtyminen keskimmäisen kodan kohdalle. Nelisen tuntia kalastelua ja jonkin verran pientä kalaa. Saaliina pääasiassa pientä harjusta, yksi 10cm taimenenpoikanen ja jokunen särkikala. Ottivehkeinä perinteiset uppoperhot vaaleanvihreästä larvasta jäniksenkarvakuulapääpupaan.

Vaikka en Kongasjoella ole aiemmin käynytkään, ymmärsin veden olevan varsin alhaalla. Lisäksi vesi oli varsin lämmintä. Kalaa tuntui koskessa olevan, mutta suurempi kala ei ollut ainakaan syönnillä. Oletettavasti veden vähyys, lämpö ja heti aamuyöstä suoraan jokeen paistava aurinko vähentävät kalankin syöntihaluja.

Paluumatkalla soratien tuoreeseen terävään täytekiveen rikkoontui vielä safariauton rengaskin. Renkaanvaihto pehmeällä tienpenkalla reilun 30h valvomisen jälkeen 25 asteen lämmössä oli kokemus sekin. Mietiskelin tuossa taannoin, että jätänkö Nissanin vararenkaan lavalta kokonaan pois ja luotan paikkavaahdon pelastavan mahdolliset eteentulevat tilanteet. Onneksi en vaahtoon luottanut, nimittäin kaikki renkaaseen sumutettu paikkavaahto valui kiven puhkomasta reiästä suoraan ulos.

Kutujoki 21.7.2009

Iltareissu Vaalan Kutujoelle. Oulusta lähtiessa keli oli suhteellisen kylmä, sateinen ja tuulinen. Seitsemän maissa Monisaariselle saapuessa sade oli jo lakannut ja olosuhteet kalastukselle sopivat.

Kuulapäätä siiman nokkaan ja ei muuta kuin sillan alle monttuja ronkkimaan. Vartin kalastuksen jälkeen pienehkö kirjolohi kiinni. Kalalle pappia ja onkiminen jatkuu. Pian koukussa toinenkin kirjolohi, tällä kertaa hieman lihavampi kaveri. Parinkymmenen metrin matkalta alle tunnissa siis saaliiksi kaksi kirjolohta. Terävämpi intiaani päättelisi näistä luonnonmerkeistä tankkiauton käyneen vastikään. Ensimmäisessä kuvassa ensimmäinen kala ja ottiperho, toisessa kuvassa toinen kala.


Kahden kalan jälkeen pitkä makkaranpaisto ja kahvittelutauko ja sitten taas takaisin onkimaan. Kalastusta jatkettiin jonnekin puolen yön tienoolle, siihen asti kunnes hämäräkin alkoi jo hieman kahluuhommia haittamaan. Illan aikana vielä yksi karkuutus ja yksi kalan perhon perään tekemä agressiivinen isku. Olin lirkkinyt ison kiven taustaa kuulapääpupalla ja juuri nostamassa perhoa pois vedestä uutta heittoa varten, kun kala yritti iskeä nousevaan perhoon. Isku meni ohi, mutta vesi loiskusi komeasti.

Edellisistä kesistä harjukset ja pienet taimenenpoikaset loistivat poissaolollaan. Ainoastaan yksi noin 15 cm harjus tarttui perhoon, muutoin ei mitään havaintoa edellä mainituista.


Vesitilanne ajankohtaan nähden normaali, eli kalastukselle vielä ihan sopiva. Levää tai muutakaan kasvustoa koskipaikoissa ei ollut, joten kalastus oli varsin mukavaa. Vesi oli tosin varsin lämpimän tuntoista, saattaa olla että päiväinen sade ja pilvinen keli sai kalat nyt aktivoitumaan. Toisista kalastajista ei keskellä viikkoa ollut haittaa, vain yksi pariskunta kävi illantunteina kalastelemassa. Sääskiäkään ei kovin montaa ollut, liekö liian viileä ilma.

Hossanjoki 19.7.2009

Ensimmäistä kertaa tutustumisreissulla Hossanjoella. Kalastusluvan sai näppärästi palvelunumeroon soittamalla tekstiviestinä kännykkään, numerot ja ohjeet löytyvät myös paikanpäältä parkkipaikalta. Keli suhteellisen lämmin, vajaa 20 astetta. Aamupäivästä aurinkoista ja tyyntä, mutta iltapäivää kohti tuuli yltyi ja muutamia suhteellisen kovia sadekuuroja sattui kohdalle. Keskitin kalastuksen tien lähellä olevaan perhokalastusalueeseen ja hieman sen ylä- ja alapuolelle. Kalastusta n. klo 10:00-15:00 eli aikalailla huonoimpaan mahdolliseen aikaan.

Jos maastoa osaan yhtään lukea, vesi oli kohtuullisen matalalla ja myöskin lämpimän tuntuista. Alueella on upean näköistä koskea ja pieniä välisuvantoja, päällisin puolin juuri minun makuuni. Ainoana huonona puolena pakko mainita vaikea kahlattavuus; joen pohja on täynnä suuria, mudan ja kasvuston peittämiä liukkaita kivenmurikoita. Kahluusauva pitäisi ehdottomasti olla mukana tuolla heiluessa.

Alueella liikkui muutamia muitakin kalastajia, mutta ei ruuhkaksi tai haitaksi asti. Kävelin heti alussa tovin ylävirtaan ja ylitin joen saaren yläpuolisen suvannon tienoolta. Laskeuduin kalastellen jokivartta, joen länsirantaa pitkin. Päävirta ja suurin kalastuspaine tulkintani mukaan joen itärannalla.

Harjus oli syönnillään ja ottikin käytännössä jokaiseen tarjottuun uppoperhoon, jopa isoon Montanaan. Pääasiassa uitin kuitenkin lyijypainotettuja kuulapäisiä toukkia. Harjukset löytyivät perinteisistä kesäajan passipaikoistaan koskien rauhallisimmista kohdista. Tarkkaa saalismäärää en taaskaan laskenut, kymmenkunta harjusta ylösasti ja jokunen karkuuutettu. Pari kolme mitallista, muut alamittaista. Taimenta en tällä reissulla tavoittanut, vaikka vähän haaveissa olikin.

Hossanjoella tulee varmasti käytyä uudestaankin, nimittäin sen verran moni koskipaikka jäi vielä näkemättä. Ja kylläpä tuolla perhokalastuspätkälläkin saa aikansa kulumaan. Seuraavalla reissulla pitää kuitenkin keskittää kalastus vuorokauden viileämpiin tunteihin, josko tuolloin taimen sattuisi olemaan paremmin otillaan.

Ohtaoja ja Iijoki, Kurki 11.7.2009

Päiväreissulla Koillismaalla. Ilma aurinkoinen ja tyyni, lämmintä aamusta 17 astetta ja iltapäivästä jo 22-23 astetta. Kalapaikka.netin uutisoinnin mukaan viikottaiset(?) istutukset jatkuvat edelleen, viimeisimmän uutisen mukaan istutettu 1-4kg taimenta.

Saavuin Ohtaojalle kymmenen maissa aamulla. Auto ylemmän laavun luo parkkiin, kamat niskaan ja pikamarssi kalastusalueen alkuun. Aurinko paistoi suoraan jokeen jo heti alussa, joten odotukset kalan tulolle ei olleet kovinkaan suuret. Vesi oli matalemmalla kuin viime kesänä yhdelläkään kerralla ja leväkasvillisuutta joessa huomattava määrä. Kasvillisuuden vuoksi kalastus on erittäin työlästä, perhoakin saa olla siivoamassa kerran minuutissa.

Kalastelin vuoron perään streamerilla ja kuulapäisellä jäniksenkarvapupalla. Saaliiksi yksi 30 cm ja yksi 35 cm harjus. Isompi lähti savustuskalaksi. Kalastusalueen alkupään montussa, poolin lopussa olevan ison kiven edessä näin noin parikiloisen nieriä passissa. Uitin pupaa useamman kerran kalan nenän edestä ilman reaktiota. Tai no, sen verran kala reagoi että ärsyyntyi ja päätti vaihtaa paikkaa. Päätin itse tehdä samoin, veden vähyydestä ja vesikasvillisuuden runsaudesta johtuen kalastus ei tuntunut kovin mielekkäältä. Kalastusaikaa kertyi noin kaksi tuntia. Mikäli suurempia sadejaksoja ei lähiaikoina saada, ei varmaan tule käytyä Ohtaojalla enää ennen syyslomia.

Ajoin Iijokivartta Parviaisen kautta kohti Puolangantietä ja pysähdyin matkalla Kuren tienoolla vanhalle tutulle laavupaikalle. Vesi Iijoessakin todella matalalla ja kahlaus todella helppoa. Suora auringonpaiste jatkui ja kahluuhommissakin viihtyi ihan t-paitasillaan. Vedenkorkeus oivallinen harjuksen onginnalle, muut keliolosuhteet ei niinkään. Lämmin vesi ja suora auringonpaiste lienee ajanut kalat pois matalilta hietikoilta ja leveiltä koskialueilta.

Sekalaisiin perhoihin jokunen pienen kalan tärppi, mutta ei mitään ylös asti. Sykähdyttävin kokemus oli noin 15 sekuntia kiinni pysynyt, 40 cm rajapyykin ylittänyt harjus, joka puraisi jäniksenkarvapupaan syvän montun pohjalta. Ensimmäisten 10 sekunnin aikana ilmeisesti kumpikaan osapuoli ei ymmärtänyt tartutuksen tapahtuneen... jäljelle jäävä 5 sekunnin "taistelu" päätyikin sitten lyhyeen harjuksen tempaistessa pienen loikan, jolloin perho irtosi sen suupielestä. Kyseinen kala oli ehdottomasti suurin harjus, jonka olen tällä koskialueella noin vuoden kalastuskokemuksen aikana nähnyt. Täytyykin ensi kerralla melkein keskittyä ronkkimaan noita laavun alapuolisen kosken syviä monttuja painotetuilla uppoperhoilla.

Lämmin ja aurinkoinen päivä on kyllä lupsakka viettää joessa kahlaten, mutta kalastuksen kannalta ei kovin mielekäs. Kalat ovat passiivisena syvänteissä, joista niitä ei tahdo tavoittaa. Pitäneekin jatkossa keskittyä tälläisillä keleillä päiväsaikaan aivan johonkin muuhun hommaan ja keskittää kalastus enemmänkin illan ja yön viileille tunneille.

Pärjänjoki 4.7.2009

Lauantaina päiväreissua Pärjälle. Keli perinteistä Suomen kesää; ~8-9 astetta lämmintä, vieno tuulenvire ja ajoittaisia sadekuuroja. Kalastuskeli oli siis kuin myöhään syksyllä, nenä vuosi ja sormet koko ajan kohmeessa. Olimpa vielä neopreenisormikkaanikin unohtanut matkasta pois. No mutta, sääskistä ei ollut haittaa tälläkään kerralla ja toisaalta eipähän ainakaan räntää satanut.



Kalastusta kolmella koskella, kahdella ylimmällä alle tunti per koski. Viimeisenä etappina Romekoski. Ensimmäisiltä koskilta alamittaiset yhdet harjukset molemmista. Toraskoski tuntui olevan täynnä pientä harjusta. Kalaa kävi pinnassa aivan jatkuvasti ja perhossakin useita tärppejä. Kala tuntui vain härnäävän perhoa, sillä tärppejä tuli tasaiseen tahtiin mutta vain yhden alamittaisen sain ylös asti.



Romesuvannolla elämää oli sitten enemmänkin. Heti hiekkarinteen kohdalla olevan koskipätkän alussa ylös asti pari harjusta, taimen. Sen lisäksi karkuutettu jotakuinkin mitallinen taimen ja useita tärppejä. Tuo satoja metrejä pitkä koski oli mielenkiintoinen kalastettava, joskin isojen kivien vuoksi hankala kahlata. Aina jokunen metri kuohuvaa koskea ja sitten 10-20 metriä rauhallisempaa allasta. Lähes poikkeuksetta jokaisessa poolissa tuntui kalaa olevan. Syöntikin oli ahnaampaa kuin Toraskoskella ; tuloksena kymmenkunta harjusta ja päälle vielä puolenkymmentä karkuutettua. Osa saaliista jopa mitallista, mutta suurin osa alamittaista. Mitallisetkin päästin takaisin kasvamaan, yksittäisistä alle 40cm harjuksista kun ei vielä mahdottomasti syötävää irtoa. Ottiperhona koko reissun ajan kuvassakin näkyvä Partridgen 10-koon Big Mouth Nymph -koukkuun sidottu kuparikuulainen ja -kierteinen jäniksenkarvalarva/-pupa/-nymfi.




Pärjänjoen harjuskanta yllätti erittäin positiivisesti. Näkyipä harjuksen lirkkimisen ohessa pari taimentakin. Pääasiassa olen aiemmin kalastanut alempana peläten Syötteen turistien valloittaneen kaikki ylemmät koskipaikat, mutta tästä eteenpäin tulee kyllä varmasti kuljettua tuolla Romesuvannollakin. Toisia kalastajia ei koskilla näkynyt lainkaan, mikä oli toinen positiivinen yllätys. Harjuskanta ja olematon kalastuspaine (tämän reissun pohjalta) huomioiden isompien harjuksien puute jäi vaan ihmetyttämään.

Iijoen koskikalastusalue, Taivalkoski 27.-28.6.2009

Ensimmäistä kertaa tutustumassa Taivalkoskella sijaitsevaan Iijoen koskikalastusalueeseen. Keli äärimmäisen lämmin, lauantaina n. 27 astetta ja täysi auringonpaiste. Sunnuntaina keli hieman jäähtyi, noin 20 asteen pintaan. Lauantaina hieman tuulta, sunnuntaina jo kovempiakin puuskia. Keli oli ilmeisesti niin kuuma ja kuiva, että sääskiä ei näkynyt koko reissulla hyvinkään montaa kappaletta. Toisaalta sitten lauantai oli kahluuvehkeissä aivan liian kuuma. Sunnuntaina siis jäähtyi, mutta tilalle tuli heittoa hankaloittava kova puuskittainen tuuli.

Taivalkoskelle saavuttiin viiden aikaan iltapäivästä ja ensimmäisenä ohjelmassa ruoka- ja lupahankinnat. Navigaattoriin oli ladattuna Nordic Pro-flyfishingin kotisivuilta löytyvät Perhokalastajan POI-pisteet, joten shoppailun jälkeen ei muuta kuin Nissanin keula kohti jokea. Ensimmäisenä suunnattiin kalastusalueen alussa olevalle koskipätkälle, jota kalastettiin muutama tunti. Alue oli silmälle hienoa, mutta haastava kalastaa. Joki ja rannat täynnä terävää, kookasta kiveä ja koski syvää ränniä. Saaliina suvannoista muutama siian(?) poikanen ja pari näköhavaintoa ahvenista.

Seuraavaksi auton nokka kohti Mustakoskea. Mustakosken kalastus aloitettiin yhdeksän maissa laavusta alavirtaan olevan mutkan tienoolta. Ensimmäisellä heitolla pienen saaren takaa, rajavirrasta pieni siian(?) poikanen. Toisella heitolla hieman reilu 30cm erittäin pirteä taimen. Ottiperhona vaalenvihreä larva kuparilankakierteellä ja kuparisella kuulalla.
Koskipätkän onkimista jokunen tunti, saaliiksi loppuajasta lähinnä pientä harjusta. Ottiperhoina tuo samainen larva ja pieni red tagi. Streameria ei purrut kukaan.



Illan vaihtuessa yöksi siirryttiin laavun yläpuoleiselle koskipätkälle, jota kalasteltiin hieman yli puolen yön ilman mainittavia tuloksia. Erikoismaininnan kuitenkin saa upea tumman ruskea, reilusti puolimetrinen taimen joka innostui hyppimään kosken niskalla juuri, kun aloimme suunnittelemaan leiriytymistä. Kala ponkaisi kokonaan ilmaan kahdesti, minkä lie perässä ollut. Itse olin niskaa edeltävän poolin reunalla uittamassa Montanaa, mutta taimen oli juuri perhonkantaman ulkopuolella. 5-luokkaisella vavalla heitto jäi strategiset viisi metriä vajaaksi, joten en saanut perhoa taimenen asemapaikkaan. Voimakkaampi 7-luokan vapa oli tietenkin autossa. Tovin kuluttua, hieman lähempänä koskipätkän alussa alkoi myöskin vauraampi kala napsimaan virran mukanaan tuomia korentoja. Tämä kala olikin jo heittoetäisyydellä, joten vaihdoin siimani nokkaan goddard caddiksen. Tarjosin caddista parikymmentä kertaa kalan asentopaikan tienoille, mutta ei tulosta. No, kaloille ei perhot kelvanneet joten oli aika painua teltan pystytykseen ja yöpalalle. Teltta pystyyn ja trangialla nuudelia ja lihapullia, jälkiruoaksi tujaukset skotlantilaista savujuomaa ja ei muuta kuin nukkumaan.

Kevyiden, vajaan viiden tunnin yöunien jälkeen kello herätteli kalamiehet aamukuuden maissa. Teltta kasaan ja takaisin jokivarteen aamupalalle ja onkimaan. Saalista ei taaskaan kehuttavasti, tosin Marko tempaisi virvelillä puolitoista kiloisen hauen ruokakalaksi pois taimenenpoikasia napsimasta. Perholla joitain alamittaisia harjuksia.

Tulipa taas todistettua, kuinka nirsoja harjukset voivat perhojenkin suhteen olla. Kalastelin matalaa kosken reunaa lähellä Saarikoskea Red Tagia uittamalla. Tärppejä ei tullut, mutta koska paikka vaikutti lupaavalta vaihdoin perhoksi suht kookkaan jäniksenkarvasta larvakoukkuun punotun kuulapäisen perhon. Ensimmäisellä uitolla hieman vajaa 30cm harjus kiinni. Ottipaikkana koskessa olevan kiven taus. Juuri samaisen kiven juurea olin pommittanut Red Tagilla ainakin kymmenen kertaa, täysin ilman mitään kontaktia.



Kalastus lopetettiin juustopastatonnikalakanttarelli -lounaaseen joskus puolen päivän jälkeen. Kamat autoon ja kotiin. Hyvä reissu ja hienot puitteet. Alueelle tulee lähdettyä aivan varmasti uudestaankin, jo pelkästään Mustakoskessa riittää kalastettavaa pitkäksi aikaa ja öiset episodit todistivat että joessa on isompaakin kalaa. Ja jäihän meillä monet kosket vielä kokonaan näkemättäkin.

Kipinä 20.6.2009

Aamusta mökiltä Kipinään perho-ongelle, luvan ostin matkalta Juustolasta.

Ilma oli aamupäivästä lämmin, 17 astetta ja pääosin aurinkoista eikä juuri tuullutkaan. Vettä joessa suhteellisen paljon. Vesitilanteen ja kiviä peittävän ruskean humuksen vuoksi kahlaaminen on hankalaa ja helposti vaarallistakin. Sääskistä ei ollut haittaa, mutta joella kuoriutui/pariutui miljoonittain pieniä mäkäräistä muistuttavia öttiäisiä. Verta ne eivät janonneet, mutta niitä oli ilmassa niin runsaslukuisesti, että tahtoivat tuulenpuuskien vuoksi välillä eksyä suuhun, nenään, korviin jne.

Kalastelin koskea sillan yläpuolelta kuutisen tuntia, tosin välillä kahvitellen ja makkaroita paistellen. Ensimmäiset neljä tuntia heitin striimeriä pitkään käyttämättä olleella 7-luokan 11-jalkaisella 3Zonella. Raskas ja "etupainoinen" vapa, mutta voima riittää heittämään vähän isompaakin perhoa pitkälle. Striimeriin ei tärpin tärppiä joten vaihdoin red tagiin. Red tagi alkoi miltei välittömästi tuottamaan tärppejä, pientä harjusta ja särkeä. Välissä setin vaihto 5-luokkaiseen ja perhoksi vaaleanvihreä kuulapäälarva kuparikierteellä. Larva tuntui kelpaavan ainakin pienille kaloille paremmin kuin muut kokeilemani, joten jatkoin sillä loppuajan.

Saaliina puolenkymmentä pientä harjusta, 15cm taimenenpoikanen ja pari särkeä. Isommat kalat edelleen hukassa. Seuraavalla reissulla voisikin käydä etsimässä ja tutustumassa Kipinän alapuolella sijaitsevaan koskialueeseen, josta joskus joku toinen kalamies laavulla kertoili.

Ohtaoja ja Iijoki, Kurki 19.6.2009

Juhannusaaton reissulla Koillismaalla. Päivällä kahden kolmen aikaan ajelin mökiltä Ohtaojalle. Keli perinteistä suomalaista keskikesää, eli perhanan kylmä. Ilman lämpötila 10 asteen tienoilla, pääosin pilvistä ja hieman tuulta. Välillä sai jo suunnitella neopreenisormikkaiden kaivamista repusta.

Jätin auton ylemmän laavun parkkipaikalle ja kävelin suoraan kalastusalueen alkuun, kalanviljelyslaitoksen sillan tienoolle. Ukko jokeen ja black nosed dace uimaan. Heti muutamalla heitolla siiman nokassa pieni taimenenpoikanen. Kalastelin kalalaitoksen ja ylälaavun välisen pätkän varsin nopeasti ja välillä pidempiä pätkiä oikoenkin. Joessa oli juhannuksen vietossa enemmän kalastajia kuin kalaa ja yläosan parhaat montut jo miehitettyjä. Tuossa matkassa meni ehkä kaksi tuntia, toinen onkiessa ja toinen muiden kalamiesten kanssa turinoidessa.

Laavun kohdalla evästauko ja laskun jatkoa vähän aikaa. Porukkaa lappasi joelle päivän mittaa koko ajan lisää karavaanareita myöten, joten noin kolmen tunnin kalastuksen jälkeen päätin lopetella. Saaliina Ohtaojasta kaksi alamittaista taimenta.

Ajoin takaisin mökille tällä kertaa koko matkan Iijokivartta eli Parviaisen-/Kellolammen/Kurentietä pitkin. Pysähdyin Kuren kohdalla laavupaikalle vielä hetkeksi siimoja huljuttamaan. Keli jatkui edelleen yhtä kylmänä, tosin lisäksi oli tullut ajoittainen tihkusade. Siiman nokkaan luottostriimeri ja ongelle. Vajaan tunnin kahlasin koskea alas, tuloksena yksi alamittataimen ja muutama huti mennyt tärppi.

Kolme taimenta päivässä ei ole aivan mikään katastrofi, mutta välillä kaipaisi jo mitallisiakin kaloja.

Tuo laavupaikka sijaitsee muuten korentojärven osakaskunnan vesialueella, siinä rajalla. Osakaskunta oli tälle vuodelle nostanut harjuksen ja taimenen alamittaa, jotka nyt harjukselle 35cm ja taimenelle 50cm. Varsinkin harjuksen osalta fiksu veto, jostain muistan lukeneeni että 35cm harjus olisi ikänsä puolesta jo kertaalleen kutenut (30cm vielä ei). Ja eihän siinä 30cm harjuksessa vielä syötävääkään ole. Toivottavasti kaikki, myös paikalliset mato-onkijat, malttaisivat noudattaa noita alamittoja. Muutoin ei varmaan jatkossakaan mittakaloja juuri näy.

Pärjänjoki 13.6.2009

Neljän tunnin iltareissu Pärjänjoelle. Ilma kylmä ja pilvinen, lämpötila noin kymmenen astetta ja alkuillasta kova, pyörivä tuuli. Voimakkaan tuulen ansiosta sääsket pysyivät piiloissaan, mutta toisaalta heittäminenkin oli haastavaa.

Illan ja alavirtaan laskun myötä tosin tuuli väheni ja sääsket lisääntyivät. Oletettavasti koillismaalle on tulossa toinen kova sääskikesä putkeen, mutta toisaalta sitä edelsikin pari "kevyempää" hyttysvuotta.

Kaloista ei juurikaan havaintoja. Tuulen vuoksi pinnassa ei ollut juurikaan ötököitä joten pintakäyntejäkään ei näkynyt. Koko reissun aikana ainoa tärppi perhossa tuotti noin 30cm nätin ruskean taimenen. Kaverina ollut virvelimies nappasi suvannosta 1,5kg hauen, liekkö ollut jopa sama hauki jonka sai viime kesänäkin samalta paikalta jokaisella reissulla.

Vesi oli ehkä vielä aavistuksen korkealla, mutta laskee varmaan jatkuvasti jos tämän kummoisempia sateita ei saada. Veden kirkkaus kuitenkin joka kerran jaksaa iloisesti yllättää, niin nytkin; 1,5 metriset syvännötkin näyttävät rannalta katsottuna matalilta. Kasvillisuutta veteen ei vielä ole juurikaan ilmestynyt, joten kalastus onnistuu ilman partahaukitärppejä.

Tuolta Pärjänjoen keskivaiheilta ei oikein tunnu mitallista taimenta löytyvän. Harjusta kylläkin, kun tarpeeksi kärsivällisesti jaksaa onkia. Ilmeisesti kaikki istutukset tehdään Syötteen tienoille, niillä tienoin ajattelinkin käydä tutkimusmatkalla seuraavalla Pärjänjoen reissulla. Sitä ennen juhannuksena kuitenkin Ohtaojalle :)

Pärjänjoen lupien hinnat muuten vielä samat, 10€/vrk, 30€/viikko ja 40€/kausi. Vuorokausiluvan hinta tuntuu ehkä turhan korkealta ottaen huomioon kalojen vähyyden.

Iijoki, Kurki 7.6.2009

Mökkireissun lopuksi kolmen tunnin kalastussessio Iijoelle, Pudasjärven Kuren kylän kohdalle. Ilma oli kylmä ja pääosin pilvinen, lämpötila vain jossain seitsemän asteen hujakoilla. Välillä oli hieman tuultakin, joten vaatetta sai olla reilusti aina neopreenihanskoja myöten. Vesi joessa on nyt varsin matalalla, oman muistini mukaan viime kesän minimikorkeuksien luokkaa ellei jopa vähemmänkin?

Kahlaavalle perhokalastajalle vedenkorkeus on nyt aikalailla optimi . Leveässä koskessa ei ole enää paljoa vettä, joten kahlaaminen on helppoa ja turvallista. Takin helmoja kastelematta pääsee ainakin joen keskivaiheille, ellei jopa sopivaa reittiä vastarannallekin saakka.

Kalastelin koko reissun samalla perholla, black nosed dacella koukkukoossa #6. Taimenille tämä tuntui toimivan, harjukselle taas ei. Saaliiksi kaiken kaikkiaan kolme taimenta, suurin noin 35cm ja lisäksi yksi vauraampi tärppi joka ei kuitenkaan tarttunut. Kaksi ensimmäistä taimenta tarttui suhteellisen matalasta, kivikkoisen kosken keskellä olevista hieman rauhallisemman veden altaista. Kumpikin nappasi vapaasti uivaan streameriin alavirrasta. Aktiivisempi siiman strippaus ei tuottanut tärppiäkään.

Loppuajasta tuuli hieman laantui tai kääntyi ja pohjoisrannan tuntumassa veden pinnalla alkoi räpistelemään korentoja. Laavun jälkeisen pitkän ja matalan koskijakson jälkeen pohjoisrannalla vesi hieman rauhoittuu ja syvenee. Tämän syvemmän poolin alkupätkässä kalat pintoivat varsin agressiivisesti, ilmeisesti juuri näillä korennoilla herkutellen.

Pintovat kalat vaikuttivat pienehköiltä ja samaisen poolin reunalta sainkin streameriin noin 30 senttisen kauniin ruskean taimenen. Pintaperho jäi tällä erää kokonaan kokeilematta kokonaan, mutta seuraavalle reissulle pitänee sitoa ainakin muutama herkullinen goddard caddis tuota poolia varten.

Harjuksia en tällä kertaa itse nähnyt, mutta kuulin toisen perhokalastajan niitä laavun kohdalta muutaman saaneen.

Tyrnäväjoki 21.5.2009

Parin tunnin reissulla Tyrnäväjoella. Ilma lämmin ja kohtuullisen kirkas, tosin välissä pieniä ukkoskuuroja. Joen vedenpinta edelleen laskussa, ehkä kymmenisen senttiä vähentynyt viime reissusta. Vedenkorkeus on kalastusta ajatellen juuri sopivalla tasolla, mutta veden laadussa on toivomisen varaa. Vesi on erittäin humuspitoista ja näkyvyys huono. Isokin perho katoaa näkyvistä heti 10cm pinnan alapuolella.



Tällä kertaa pääsi vapaakin taivuttamaan. Viimeisen koskipätkän lopusta streameriin täräytti 44cm pulskassa kunnossa oleva nieriä. Viitosluokan vavalla sai tovin väsytellä, mutta silti kala oli varsin passiivinen oltuaan joessa vasta pari viikkoa. Papitin nieriän kauden ensimmäiseksi ruokakalaksi, päätynee savustuspönttöön.



Ottiperhona kuutoskoon mustaan streamer-koukkuun sidottu "Black nosed dace", hieman muunneltuna sen mukaan mitä materiaalia sidontalaatikosta löytyi. Eli käytännössä :

- 6 koon streamerkoukku
- red tag -tyylin punainen villalankatupsu perään
- rungon hopeointi
- alussiiveksi valkoinen bucktail
- päälysiiveksi musta bucktail
- kurkkuhäkiläksi musta kettu
- pään viimeistely ja korostus mustalla lakalla

Kuvaa perhosta ei nyt ole, mutta Perhorasiasta löytyy samasta aiheesta melkein samanlainen näkemys : http://perhorasia.fi/Fly/Fly.thtml?flyID=11366

Jälkimerkintä : 1.helmikuuta 2009 blogimerkinnässäni näkyy lähes ottiperhon kaltainen BND-viritys. Kuvassa olevassa perhossa tosin kurkkuhäkilä taitaa olla bucktailia, jonka olen sittemmin todennut olevan kurkkuhäkiläksi liian jäykkää.

Kollaja YVA

Kollajan ympäristövaikutusten arviointiohjelma on taas ollut paljon paikallisuutisissa. Materiaalit on julkaistu mm ympäristökeskuksen sivuilla ja löytyvät osoitteella http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=283535 .

Itsellä viikonlopun ohjelmassa onkin lukaista tuo materiaali tarkemmin. Perhokalastajana ja jokivarren mökkeilijänä Iijoen tulevaisuus kuitenkin kiinnostaa varsin paljon.

Vaikka ehdotelmien mukaan esimerkiksi Kipinän koskia ei rakennettaisikaan, vaikuttaisi Kollaja silti sielläkin. Jonkin materiaalin mukaan Kipinän koskien virtaama putoaisi talvisaikaan 1/10 osaan nykyisestä. Arvattavissa varmaan on, kuinka tämä vaikuttaa syyskutuisiin kaloihin?

Toinen mielenkiintoinen kysymys on Kollajan rakentamisen vaikutus vaelluskaloihin ja suunniteltuun lohen paluuseen. Hankekarttojen perusteella näyttäisi, että Livojoki ja sitä myöten Pärjänjoki jäisivät uusien patojen taakse ja siten nousukalojen nousu näihin jokiin olisi estetty.

Tyrnäväjoki 16.5.2009

Tänään tuli tehtyä perhostelureissu Tyrnäväjoelle parin vuodeon tauon jälkeen. Kalastusluvat oli tarkoitus ostaa matkan varrelta paikalliselta kioskilta, mutta paikanpäällä totesimme kioskin aukeavan vasta puolilta päivin. Onneksi mukaan tuli netistä löytynyt kalastuskunnan yhteyshenkilön puhelinnumero, jonka kautta apu (=luvat) sitten löytyi. Samalla kuulimme, että jokeen on edellisviikolla istutettu 150kg Ohtaojalla kasvanutta nieriää.

Aloituspaikakka valittiin Suutarinjärven leveysasteilta ja suoritettiin lyhyt pistokeikka ensimmäiseen pooliin. Keli oli jo aloittaessa lämmin, noin 15 astetta ja aurinko paistoi täydeltä taivaalta. Vesi vielä tulvan jäljiltä korkealla, itseasiassa aikalailla parhaimmillaan kalastusta ajatellen. Ensimmäisen etapin jälkeen suuntasimme makkaranpaistoon laavupaikalle, jossa olikin tulet valmiina vielä edellisten "erämiesten" jäljiltä. Olipa heiltä tuonne jäänyt muutakin; nuotiossa paistettu hauki poljettuna maahan metri laavusta, grillimakkaroita lillumassa joen suvannossa ja tyhjiä energiajuomapulloja puun juurella. Ei ole äiti ilmeisesti vielä opettanut näitäkään räkänokkia tavoille. No, tästä huolimatta makkarat saatiin paistettua ja laavupaikallakin kokeiltiin muutamia uittoja. Molemmat paikat kuitenkin kalastettiin kahteen mieheen kalatta ja tärpittä.



Seuraavaksi laskettiin taas jokea alaspäin, "mutkaan". Kyseisellä paikalta löytyy pitkä pätkä toinen toistaan seuraavia pikkukoskia, joiden välissä hieman tyynempia kohtia. Hiekkapohja ja välissä joessa isojakin kiviä. Itseasiassa nyt korkean veden aikaan muistuttaa aika paljon Syötteen alapuolista Pärjänjokea. Tyrnäväjoen vedenlaatua tosin ei voi Pärjään verratakaan; maatalous ja joen alkulähteiltä humuksensa jokeen laskevat turvesuot ovat tehneet tehtävänsä. Vesi on likaisen ruskeaa, humuspitoista ja loppukesästä jo pahan hajuistakin. Harmi sinänsä, joen yläjuoksulta löytyy varsin mukavan näköistä koskenpätkää ja luonnonkalallekin kutupaikkoja olisi tarjolla yllin kyllin.

Mutkastakaan ei kalaa löytynyt. Vajaan parin tunnin kalastuksen jälkeen kotiin. Perhoja on turha tähän merkitä muistiin, kun tärppiäkään ei havaittu. Kelien ja maisemien puolesta hyvä reissu, harmi vain kun ei kalaa sattunut kohdalle.

Ohtaoja 1. ja 3.5.2009

Kalastuskauden avasin tänäkin vuonna Ohtaojalla, tällä kertaa heti kauden ensimmäisenä päivänä 1.5.2009. Onneksi olin ostanut (kausi)luvan etukäteen netistä, sillä Ookastopille oli näemmä tullut stoppi. Olisin käynyt nautiskelemassa perinteiset Ookastopin pullakahvit joelle mennessä, mutta ovi olikin lukossa ja valot poissa. Ovessa oli lappu, jossa kiiteltiin asiakkaita menneistä vuosista. Harmi, kun noinkin perinteinen paussipaikka hävisi kartalta. Ja sitäpaitsi, Oulun suunnasta Ohtaojalle menevät kalastajat joutunevat nyt hakemaan kalastuslupansa Taivalkoskelta (tai netistä)? Virka-aikaanhan lupia saa siitä RKTL:n kasvatuslaitokseltakin, mutta harva kalamies taitaa virka-aikaan olla liikenteessä.



Joelle saavuin puolen päivän aikaan. Soratie oli vielä lumihangen alla, joten auto jäi infotaululle laitoksen viereen. Keli oli jälleen järjettömän hieno; aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja lämpötila huiteli +15 asteen tienoilla. Joki oli kokonaan sula, vettä kohtuullisesti mutta tulvasta ei vielä tietoakaan. Maastossa lunta oli vielä polveen asti. Kalastajia oli itseni lisäksi kymmenkunta. Muutamia yksittäisiä korentoja oli ilmassa ja tipahteli veteenkin, mutta kalojen pintakäyntejä en havainnut.



Kalastin nelisen tuntia, lähinnä karvasiipistreamereilla ja liitseillä. Kalusto 5 -luokkaisena ja keppi 9 jalkainen, mielestäni aikalailla sopiva kokoluokka tuolle maastolle. Pääasiassa kalastin ensimmäisestä laavusta alaspäin, jotakuinkin seuraavalle sillalle asti. Ensimmäisellä pätkällä (laitokselta ensimmäiselle laavulle) oli turhan paljon tungosta, sinne en kehdannut lähteä jonottamaan. Kaloista en valitettavasti saanut havaintoakaan, mutta eksoottiset olosuhteet tekivät reissusta silti hienon. Muutaman kalamiehen haastattelin kulkiessani, mutta kalaa ei kukaan muukaan ollut nähnyt. Joku tiesi jonkun tienneen, että istutukset olisi kuitenkin aloitettu ennen kauden avausta.

Piipahdin joella myös sunnuntaina 3.5. Keli oli ylläkuvattuun verrattava, kenties hieman pilvisempi. Muita kalastajia ei näkynyt. Keskitin kalastuksen tällä kertaa laitoksen ja ensimmäisen laavun väliseen osuuteen.

Liekkö omaa kuvitelmaani, mutta olin tulkitsevinani veden jonkin verran nouseen perjantaisesta reissusta. Ainakin heti alkupätkällä vettä oli jo kesäistä huomattavasti enemmän ja tietyissä paikoissa jo yli äyräidenkin. Kaloista ei havaintoja tälläkään reissulla. Korentoja oli ilmassa ja joen pinnassa perjantaista huomattavan enemmän, mutta kaloja (jos joessa sellaisia oli) veden pinnalla surffaavaat korennot eivät kiinnostaneet. Kun korennot eivät kaloille kelvanneet, jätin itsekin pinturit rasiaan ja kalastelin taas streamerilla. Syvimpiä kohtia ronkin myös painotetulla jäniksenkarvanymfillä.

Niin, kausilupa taas taskussa ja kaksi reissua takana. Kaloista ei havaintoja, ei edes toisten perkuujätteitä. Vappuviikonlopun hienot kelit tekivät reissuista taas mieleenpainuvat, mutta ehkä seuraavalla reissulla olisi mukava päästä jo pitelemään kalojakin. Kesäkuun alkuunkaan ei ole enää pitkästi, sitten pääsee jo Pärjänjoellekin. Tästä tämä siis taas lähtee, kuinka ihmeessä sitä pystyy taas toimistossa istumaan pitkän kesän?

Kevättä odotellessa, kulttuuria

Viikonloppu alkaa olemaan ohi, mutta pitkästä aikaa tuli taas viihdyttyä enemmänkin kalastuskulttuurin parissa. Lauantaina oli lievää kuumetta, joten oli hyvä tekosyy pysyä sisällä parantelemassa. Päivän mittaan tuli sidottua jonkin verran perhoja ja lueskeltua pitkään hyllyssä odottamassa ollutta Izaak Waltonin Oivallista Onkimiestä. Oivallisen Onkimiehen sisältöä ei ajan hammas ole kauheasti kaivertanut, mitä nyt siimoja ei enää nykyään kovinkaan usein jouhista punota. Teoshan on siis alunperin kirjoitettu 1600 -luvun puolivälin tietämillä, oma versioni on viidennestä painoksesta vuonna -77 suomennettu.

Kirjasta ei tässä nyt sen enempää, kuin aiheeseen liittyvä linkki youtubeen. Linkin takaa löytyy useampiosainen videosarja nimeltään "The complete angler". Sarjassa kolutaan tismalleen samoja Englannin ja Irlannin vesistöjä kuin herra Izaak Walton aikanaan, suosittelen ehdottomasti katsomaan jo pelkästään uskomattomien maisemien vuoksi. LINKKI ENSIMMÄISEEN OSAAN


Tänään tuli sitten nähtyä M Halosen Harjuksen Valtakuntakin NuKulla. 56 minuuttia kymmenien yli puolimetrisien harjuksien täyttämää toimintaa ja upeita pohjoisia maisemia. Omat ennätysharjuksetkin auttamatta kalpenevat noiden pohjoisten vesien torpeedoiden rinnalla, nimittäin näissä kotiseudun joissa 40 cm ylittävät harjuksetkin ovat jo harvinaisia. Noh, jospa sitä itsekin jossain vaiheessa pääsisi samanlaisia siipiselkiä väsyttelemään...

Linkki Pohjolan Perhokalastajan artikkeliin Harjuksen Valtakunnasta.

Jotain pientä penkistä

Pitkästä aikaa tuli kaiveltua sidontavehkeet esiin. Olisiko auringonpaiste ja nollakeli muistuttaneet pian koittavasta keväästä? No, oli miten oli, puolenkymmentä bucktail-striimeriä, jokunen nymfi ja pari larvaa tuli sitaistua ajankuluksi. Jospa tämän sidonnan saisi taas täyteen vauhtiin piakkoin, että ehtii rasiat täyttää ennen kuin kausi taas starttaa täysillä. Jos vanhat merkit pitävät paikkaansa, tietyntyyppisiä perhoja kuluu taas melkoiset kasat. Joku viisas joskus sanoikin (tai kirjoitti), että mitä vähemmän pohjatärppejä, sitä kauempana perho ui kaloista.



Sidontaharrastuksen osalta voisin tavoitteeksi ottaa levysiipitekniikan opettelun sekä perehtyä hieman enemmän noiden isomman kokoluokan perhojen sidontaan (esim streamerit). Viime kauden lopulla taisinkin luvata itselleni, että lisäisin rohkeasti isojen perhojen käyttöä kalastustilanteissa. Jotenkin pienellä perholla kalastaminen tuntuu aina "turvallisemmalta", siihen kun noin teoreettisesti voi ottaa sekä iso että pieni eväkäs.