Ensimmäinen työpäivä takana, kolmen viikon kesäloman jälkeen. Tuskaista se on, ilmeisesti en ehtinyt kalastelemaan tarpeeksi. Seuraava reissu on kuitenkin jo suunnitteilla, Marko ehdotteli tulevaksi viikonlopuksi ekskursiota Simojoelle. Kuulostaa hyvältä, mutta mieleni halajaisi myös Taivalkosken suuntaan, Iijoen koskikalastusalueelle. No, saa nähdä minne mennään, jokatapauksessa taas mukava reissu tulossa ja kohde on vain pieni detalji.
Viimeinen lomaviikko tulikin asusteltua mökillä. Kalassakin ehdin käymään, kaksi kertaa Ohtaojalla. Niistä en kirjoittanut omia raporttejaan, kun mökillä ei nettiä ole. Toisaalta, eipä niistä ole paljoa kerrottavaakaan. Noin 5h kalastusta per reissu, kaikenmoiset perhot tuli kokeiltua ja saaliiksi lähinnä alamittaista taimenta. Paremmalla reissulla kymmenkunta kalaa, huonommallakin kolme. Jälkimmäisellä reissulla kodan luona oli parikin kookkaampaa eväkästä perhoa haistelemassa, mutta eivät kuitenkaan tarttuneet kunnolla.
Kesän aikana on tullut kalastelua sen verran paljon, että perhohävikki on ollut kovaa. Nyt kun työt on alkaneet, on taas hyvää aikaa istua sidontapenkin ääressä. Jollain reissullani tein päätöksen, että kalastan jatkossa enemmän isommilla perhoilla. Pitänee opetellessa siis mm. streamereiden sidontaa. Josko tässä syksyä kohti pääsisi sitten isompienkin kalojen makuun.
Nyt taas kirjallisuuden ja netin tietolähteiden pariin. Kalastuskohteen valinta on tarkkaa ja aikaavievää työtä...
maanantai 14. heinäkuuta 2008
sunnuntai 6. heinäkuuta 2008
Kutujoki 5.7.2008
Iltareissulle Vaalan Kutujoelle, taas Markon kanssa. Keli pääosin aurinkoinen, lämpötila kymmenen asteen molemmin puolin. Muutama pieni sadekuuro, mutta eivät päässeet kastelemaan. Jokivesi huomattavasti lämpimämpää kuin ilma ja veden lämpötila ilmeisesti vaikuttaa jo kalojen aktiivisuuteen etenkin päiväsaikaan.
Isompia kaloja ei saatu siiman päähän. Pitkin iltaa nousi salakkaa, pientä harjusta ja taimenen poikasta. Puolen yön lähestyessä ja ilman hieman viilentyessä suurempikin kala nousi koskeen ja pintoi satunnaisesti, mutta ei ottanut mihinkään tarjottuun perhoon. Itse paikallistin useammankin suuren kalan (lie kirjolohia) ja jokaiselle tarjosin useamman sorttista perhoa, mutta kalat eivät näistä kiinnostuneet.
Savustuskalat jäi saamatta tältäkin reissulta, mutta jospa sitten taas seuraavalla kerralla.
Isompia kaloja ei saatu siiman päähän. Pitkin iltaa nousi salakkaa, pientä harjusta ja taimenen poikasta. Puolen yön lähestyessä ja ilman hieman viilentyessä suurempikin kala nousi koskeen ja pintoi satunnaisesti, mutta ei ottanut mihinkään tarjottuun perhoon. Itse paikallistin useammankin suuren kalan (lie kirjolohia) ja jokaiselle tarjosin useamman sorttista perhoa, mutta kalat eivät näistä kiinnostuneet.
Savustuskalat jäi saamatta tältäkin reissulta, mutta jospa sitten taas seuraavalla kerralla.
lauantai 5. heinäkuuta 2008
Pärjänjokea tutkimassa
Muutamia tutkimusmatkoja Pärjänjoelle. Yhdistän reissut yhteen blogimerkintään, mökillä kun ei ole nettiä niin ei tule ihan reaaliajassa kirjattua. Syötteen läheinen vakiopaikka alkoi tuntumaan tylsältä ja kalattomalta, joten tein hieman tutkimustyötä kirjallisuuden ja netin parissa. Pärjänjoen luvalla saa kalastaa 38 kilometriä Pärjänjokea, joten muitakin koskipaikkoja luulisi löytyvän. Kansalaisen karttapaikkaa selailemalla löysin jälleen yhden tienpätkän, joka näytti vievän jokivarteen jonkin verran Syötteeltä alavirtaan. Karttaa zoomailemalla kävi vielä ilmi, että alueelta löytyy koskeakin. Ei muuta kuin kartat tulostimen kautta paperille ja reissua odottamaan.
Lähdin etsimään uutta koskialuetta muistaakseni lauantaina (kesälomalla ei ole täyttä selkoa päivistä). Köröttelin sorateitä noin 7km ja pian ymmärsin pääseeni tavoittelemaani paikkaan lähelle jokea. Tie pieneni jatkuvasti, mutta ei mennyt niin pahaksi, etteikö Suzukilla olisi uskaltanut ajaa sinne yksinkin. Tosin loppumatkasta piti jo vaihtaa hitaalle nelivedolle, normaali perheauto olisi kyllä jäänyt matkalle.
Alue osoittautui loistavaksi kalastuskohteeksi. Joki oli näillä main varsin leveä, 30-40 metriä ja vettä oli runsaasti. Sopii oikein hyvin jopa uistinkalastukseen ja perhokalastaja tarvitsee syvyyden ja kovan virtauksen vuoksi miehekkäästi painotettuja perhoja. Joki on ilmeisesti "kalataloudellisesti kunnostettu" näiltäkin seuduin ja onkin varsin mielekäs kalastettava. Joki vaihtelee koskena ja suvantona aina 100 metrin välein ja rauhallisempienkin vesien kohdalla joessa on monttuja ja suuria kiviä. Todella hienon näköistä taimenvettä.
Kalakanta olikin sitten taas pettymys, perinteistä Pärjänjokea. Ensimmäiseltä reissultani sain yhden alamittaisen harjuksen, mistään muusta ei hajuakaan. Toisella reissullani keskiviikkona sattui hieman parempi syönti, saaliina kolme harjusta joista suurin noin 35cm. Ottiperhoina vaaleanvihreä kuulapäälarva, pheasant tail -nymfimuunnos sekä hopearunkoinen Zulu.
Suurin harjus otti kosken loppuliuvun rajavirrasta heti, kun aurinko oli laskenut puiden taakse ja ilma hieman viilentynyt. Kala kävi muutamalla varovaisella tärpillä kuulapäänymfissä, mutta ei jäänyt kiinni. Kalastelin loppuliukua ja sen jälkeistä suvantomutkaa puolisen tuntia ensimmäisen tärpin jälkeen ilman suurempia tapahtumia. Yhden alamittaisen harjuksen sain hieman rauhallisemmasta virrasta. Vaihdoin perhoksi hopearunkoisen Zulun ja palasin takaisin alkuperäiseen tärppipaikkaan. Perhon heitto rajavirtaan, rauhallinen upotus pohjan tuntumaan ja sitten siimaa sisään. Heti kun aloitin siiman vetämisen, harjus nappasi. Minuutin väsytys ja kala haaviin. Komea ja erittäin pulskassa kunnossa oleva harjus. Kalastelin samaa kohtaa vielä pienen tovin, mutta muita tärppejä ei tullut.
Alue on todella rauhallinen, muista kalamiehistä ei ollut paria vanhaa nuotiopohjaa lukuunottamatta jälkeäkään. Alueella oli jokin verran polkuja, mutta nämäkin järkiään porojen käyttämiä. Ehdottomasti tulee kuljettua tuolla vielä jatkossakin, sen verran upean näköistä jokimaisemaa tuolla on. Jokivarttakaan ei tullut kuljettua kuin vajaa kilometri alavirtaan, pitänee tutkia ylävirtakin seuraavalla reissulla.
Jotakuinkin näille seuduin jätin autoni, lännen puoleista tienhaaraa sitten jokivarteen : linkki kansalaisen karttapaikkaan.
Kuvia ei tälläkään kertaa tullut otettua, harmin paikka. Kamera jää aina autoon tai rinkan taskuun, josta sitä ei sitten tule kaivettua esille kalastushurmioissaan. Tänään onkin sitten tarkoitus lähteä yöksi Vaalan Kutujoelle, pitänee nostaa pikkukamera kalastustakin taskuun jo kotona.
Lähdin etsimään uutta koskialuetta muistaakseni lauantaina (kesälomalla ei ole täyttä selkoa päivistä). Köröttelin sorateitä noin 7km ja pian ymmärsin pääseeni tavoittelemaani paikkaan lähelle jokea. Tie pieneni jatkuvasti, mutta ei mennyt niin pahaksi, etteikö Suzukilla olisi uskaltanut ajaa sinne yksinkin. Tosin loppumatkasta piti jo vaihtaa hitaalle nelivedolle, normaali perheauto olisi kyllä jäänyt matkalle.
Alue osoittautui loistavaksi kalastuskohteeksi. Joki oli näillä main varsin leveä, 30-40 metriä ja vettä oli runsaasti. Sopii oikein hyvin jopa uistinkalastukseen ja perhokalastaja tarvitsee syvyyden ja kovan virtauksen vuoksi miehekkäästi painotettuja perhoja. Joki on ilmeisesti "kalataloudellisesti kunnostettu" näiltäkin seuduin ja onkin varsin mielekäs kalastettava. Joki vaihtelee koskena ja suvantona aina 100 metrin välein ja rauhallisempienkin vesien kohdalla joessa on monttuja ja suuria kiviä. Todella hienon näköistä taimenvettä.
Kalakanta olikin sitten taas pettymys, perinteistä Pärjänjokea. Ensimmäiseltä reissultani sain yhden alamittaisen harjuksen, mistään muusta ei hajuakaan. Toisella reissullani keskiviikkona sattui hieman parempi syönti, saaliina kolme harjusta joista suurin noin 35cm. Ottiperhoina vaaleanvihreä kuulapäälarva, pheasant tail -nymfimuunnos sekä hopearunkoinen Zulu.
Suurin harjus otti kosken loppuliuvun rajavirrasta heti, kun aurinko oli laskenut puiden taakse ja ilma hieman viilentynyt. Kala kävi muutamalla varovaisella tärpillä kuulapäänymfissä, mutta ei jäänyt kiinni. Kalastelin loppuliukua ja sen jälkeistä suvantomutkaa puolisen tuntia ensimmäisen tärpin jälkeen ilman suurempia tapahtumia. Yhden alamittaisen harjuksen sain hieman rauhallisemmasta virrasta. Vaihdoin perhoksi hopearunkoisen Zulun ja palasin takaisin alkuperäiseen tärppipaikkaan. Perhon heitto rajavirtaan, rauhallinen upotus pohjan tuntumaan ja sitten siimaa sisään. Heti kun aloitin siiman vetämisen, harjus nappasi. Minuutin väsytys ja kala haaviin. Komea ja erittäin pulskassa kunnossa oleva harjus. Kalastelin samaa kohtaa vielä pienen tovin, mutta muita tärppejä ei tullut.
Alue on todella rauhallinen, muista kalamiehistä ei ollut paria vanhaa nuotiopohjaa lukuunottamatta jälkeäkään. Alueella oli jokin verran polkuja, mutta nämäkin järkiään porojen käyttämiä. Ehdottomasti tulee kuljettua tuolla vielä jatkossakin, sen verran upean näköistä jokimaisemaa tuolla on. Jokivarttakaan ei tullut kuljettua kuin vajaa kilometri alavirtaan, pitänee tutkia ylävirtakin seuraavalla reissulla.
Jotakuinkin näille seuduin jätin autoni, lännen puoleista tienhaaraa sitten jokivarteen : linkki kansalaisen karttapaikkaan.
Kuvia ei tälläkään kertaa tullut otettua, harmin paikka. Kamera jää aina autoon tai rinkan taskuun, josta sitä ei sitten tule kaivettua esille kalastushurmioissaan. Tänään onkin sitten tarkoitus lähteä yöksi Vaalan Kutujoelle, pitänee nostaa pikkukamera kalastustakin taskuun jo kotona.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)