Kevättä odotellessa, kulttuuria

Viikonloppu alkaa olemaan ohi, mutta pitkästä aikaa tuli taas viihdyttyä enemmänkin kalastuskulttuurin parissa. Lauantaina oli lievää kuumetta, joten oli hyvä tekosyy pysyä sisällä parantelemassa. Päivän mittaan tuli sidottua jonkin verran perhoja ja lueskeltua pitkään hyllyssä odottamassa ollutta Izaak Waltonin Oivallista Onkimiestä. Oivallisen Onkimiehen sisältöä ei ajan hammas ole kauheasti kaivertanut, mitä nyt siimoja ei enää nykyään kovinkaan usein jouhista punota. Teoshan on siis alunperin kirjoitettu 1600 -luvun puolivälin tietämillä, oma versioni on viidennestä painoksesta vuonna -77 suomennettu.

Kirjasta ei tässä nyt sen enempää, kuin aiheeseen liittyvä linkki youtubeen. Linkin takaa löytyy useampiosainen videosarja nimeltään "The complete angler". Sarjassa kolutaan tismalleen samoja Englannin ja Irlannin vesistöjä kuin herra Izaak Walton aikanaan, suosittelen ehdottomasti katsomaan jo pelkästään uskomattomien maisemien vuoksi. LINKKI ENSIMMÄISEEN OSAAN


Tänään tuli sitten nähtyä M Halosen Harjuksen Valtakuntakin NuKulla. 56 minuuttia kymmenien yli puolimetrisien harjuksien täyttämää toimintaa ja upeita pohjoisia maisemia. Omat ennätysharjuksetkin auttamatta kalpenevat noiden pohjoisten vesien torpeedoiden rinnalla, nimittäin näissä kotiseudun joissa 40 cm ylittävät harjuksetkin ovat jo harvinaisia. Noh, jospa sitä itsekin jossain vaiheessa pääsisi samanlaisia siipiselkiä väsyttelemään...

Linkki Pohjolan Perhokalastajan artikkeliin Harjuksen Valtakunnasta.

Jotain pientä penkistä

Pitkästä aikaa tuli kaiveltua sidontavehkeet esiin. Olisiko auringonpaiste ja nollakeli muistuttaneet pian koittavasta keväästä? No, oli miten oli, puolenkymmentä bucktail-striimeriä, jokunen nymfi ja pari larvaa tuli sitaistua ajankuluksi. Jospa tämän sidonnan saisi taas täyteen vauhtiin piakkoin, että ehtii rasiat täyttää ennen kuin kausi taas starttaa täysillä. Jos vanhat merkit pitävät paikkaansa, tietyntyyppisiä perhoja kuluu taas melkoiset kasat. Joku viisas joskus sanoikin (tai kirjoitti), että mitä vähemmän pohjatärppejä, sitä kauempana perho ui kaloista.



Sidontaharrastuksen osalta voisin tavoitteeksi ottaa levysiipitekniikan opettelun sekä perehtyä hieman enemmän noiden isomman kokoluokan perhojen sidontaan (esim streamerit). Viime kauden lopulla taisinkin luvata itselleni, että lisäisin rohkeasti isojen perhojen käyttöä kalastustilanteissa. Jotenkin pienellä perholla kalastaminen tuntuu aina "turvallisemmalta", siihen kun noin teoreettisesti voi ottaa sekä iso että pieni eväkäs.