Kongasjoki 29.7.2009

Yöreissulla Kongasjokeen tutustumassa. Heinäkuun helteet päällä, joten reissulle lähdettiin vasta iltasella. Kalastuslupia jouduttiin hieman metsästämään, mutta pienimuotoisen puhelinrumban ja kännykkägooglettamisen jälkeen löysimme Kivesjärven Kongasjoen koululle, josta lupa-automaatti löytyi. Koululle oli muuten majoitettu kymmeniä itämaisia marjanpoimijoita.

Lupien löydyttyä suunnattiin ylimmälle kodalle. Paikalle saapuessa kello oli jo 23 ja hämärä hiipimässä maille. Kodalla ei ollut muita liikkujia, joten majoituimme kotaan. Majoittumisessa ja ruokatauossa meni jokunen tunti ja kun aikaa olisi ollut, ulkona oli jo pimeää. Siispä tunti tai vajaa levotonta unta palloon ennen onkihommia.

Herätyskello herätteli kolmelta. Pikaiset tulet kotaan ja laihat aamupannukahvit naamariin. Pari tuntia kalasteltiin ylimmän kodan vesiä ilman tärpin tärppiä. Pienen evästauon jälkeen kamppeiden pakkaus ja siirtyminen keskimmäisen kodan kohdalle. Nelisen tuntia kalastelua ja jonkin verran pientä kalaa. Saaliina pääasiassa pientä harjusta, yksi 10cm taimenenpoikanen ja jokunen särkikala. Ottivehkeinä perinteiset uppoperhot vaaleanvihreästä larvasta jäniksenkarvakuulapääpupaan.

Vaikka en Kongasjoella ole aiemmin käynytkään, ymmärsin veden olevan varsin alhaalla. Lisäksi vesi oli varsin lämmintä. Kalaa tuntui koskessa olevan, mutta suurempi kala ei ollut ainakaan syönnillä. Oletettavasti veden vähyys, lämpö ja heti aamuyöstä suoraan jokeen paistava aurinko vähentävät kalankin syöntihaluja.

Paluumatkalla soratien tuoreeseen terävään täytekiveen rikkoontui vielä safariauton rengaskin. Renkaanvaihto pehmeällä tienpenkalla reilun 30h valvomisen jälkeen 25 asteen lämmössä oli kokemus sekin. Mietiskelin tuossa taannoin, että jätänkö Nissanin vararenkaan lavalta kokonaan pois ja luotan paikkavaahdon pelastavan mahdolliset eteentulevat tilanteet. Onneksi en vaahtoon luottanut, nimittäin kaikki renkaaseen sumutettu paikkavaahto valui kiven puhkomasta reiästä suoraan ulos.

Kutujoki 21.7.2009

Iltareissu Vaalan Kutujoelle. Oulusta lähtiessa keli oli suhteellisen kylmä, sateinen ja tuulinen. Seitsemän maissa Monisaariselle saapuessa sade oli jo lakannut ja olosuhteet kalastukselle sopivat.

Kuulapäätä siiman nokkaan ja ei muuta kuin sillan alle monttuja ronkkimaan. Vartin kalastuksen jälkeen pienehkö kirjolohi kiinni. Kalalle pappia ja onkiminen jatkuu. Pian koukussa toinenkin kirjolohi, tällä kertaa hieman lihavampi kaveri. Parinkymmenen metrin matkalta alle tunnissa siis saaliiksi kaksi kirjolohta. Terävämpi intiaani päättelisi näistä luonnonmerkeistä tankkiauton käyneen vastikään. Ensimmäisessä kuvassa ensimmäinen kala ja ottiperho, toisessa kuvassa toinen kala.


Kahden kalan jälkeen pitkä makkaranpaisto ja kahvittelutauko ja sitten taas takaisin onkimaan. Kalastusta jatkettiin jonnekin puolen yön tienoolle, siihen asti kunnes hämäräkin alkoi jo hieman kahluuhommia haittamaan. Illan aikana vielä yksi karkuutus ja yksi kalan perhon perään tekemä agressiivinen isku. Olin lirkkinyt ison kiven taustaa kuulapääpupalla ja juuri nostamassa perhoa pois vedestä uutta heittoa varten, kun kala yritti iskeä nousevaan perhoon. Isku meni ohi, mutta vesi loiskusi komeasti.

Edellisistä kesistä harjukset ja pienet taimenenpoikaset loistivat poissaolollaan. Ainoastaan yksi noin 15 cm harjus tarttui perhoon, muutoin ei mitään havaintoa edellä mainituista.


Vesitilanne ajankohtaan nähden normaali, eli kalastukselle vielä ihan sopiva. Levää tai muutakaan kasvustoa koskipaikoissa ei ollut, joten kalastus oli varsin mukavaa. Vesi oli tosin varsin lämpimän tuntoista, saattaa olla että päiväinen sade ja pilvinen keli sai kalat nyt aktivoitumaan. Toisista kalastajista ei keskellä viikkoa ollut haittaa, vain yksi pariskunta kävi illantunteina kalastelemassa. Sääskiäkään ei kovin montaa ollut, liekö liian viileä ilma.

Hossanjoki 19.7.2009

Ensimmäistä kertaa tutustumisreissulla Hossanjoella. Kalastusluvan sai näppärästi palvelunumeroon soittamalla tekstiviestinä kännykkään, numerot ja ohjeet löytyvät myös paikanpäältä parkkipaikalta. Keli suhteellisen lämmin, vajaa 20 astetta. Aamupäivästä aurinkoista ja tyyntä, mutta iltapäivää kohti tuuli yltyi ja muutamia suhteellisen kovia sadekuuroja sattui kohdalle. Keskitin kalastuksen tien lähellä olevaan perhokalastusalueeseen ja hieman sen ylä- ja alapuolelle. Kalastusta n. klo 10:00-15:00 eli aikalailla huonoimpaan mahdolliseen aikaan.

Jos maastoa osaan yhtään lukea, vesi oli kohtuullisen matalalla ja myöskin lämpimän tuntuista. Alueella on upean näköistä koskea ja pieniä välisuvantoja, päällisin puolin juuri minun makuuni. Ainoana huonona puolena pakko mainita vaikea kahlattavuus; joen pohja on täynnä suuria, mudan ja kasvuston peittämiä liukkaita kivenmurikoita. Kahluusauva pitäisi ehdottomasti olla mukana tuolla heiluessa.

Alueella liikkui muutamia muitakin kalastajia, mutta ei ruuhkaksi tai haitaksi asti. Kävelin heti alussa tovin ylävirtaan ja ylitin joen saaren yläpuolisen suvannon tienoolta. Laskeuduin kalastellen jokivartta, joen länsirantaa pitkin. Päävirta ja suurin kalastuspaine tulkintani mukaan joen itärannalla.

Harjus oli syönnillään ja ottikin käytännössä jokaiseen tarjottuun uppoperhoon, jopa isoon Montanaan. Pääasiassa uitin kuitenkin lyijypainotettuja kuulapäisiä toukkia. Harjukset löytyivät perinteisistä kesäajan passipaikoistaan koskien rauhallisimmista kohdista. Tarkkaa saalismäärää en taaskaan laskenut, kymmenkunta harjusta ylösasti ja jokunen karkuuutettu. Pari kolme mitallista, muut alamittaista. Taimenta en tällä reissulla tavoittanut, vaikka vähän haaveissa olikin.

Hossanjoella tulee varmasti käytyä uudestaankin, nimittäin sen verran moni koskipaikka jäi vielä näkemättä. Ja kylläpä tuolla perhokalastuspätkälläkin saa aikansa kulumaan. Seuraavalla reissulla pitää kuitenkin keskittää kalastus vuorokauden viileämpiin tunteihin, josko tuolloin taimen sattuisi olemaan paremmin otillaan.

Ohtaoja ja Iijoki, Kurki 11.7.2009

Päiväreissulla Koillismaalla. Ilma aurinkoinen ja tyyni, lämmintä aamusta 17 astetta ja iltapäivästä jo 22-23 astetta. Kalapaikka.netin uutisoinnin mukaan viikottaiset(?) istutukset jatkuvat edelleen, viimeisimmän uutisen mukaan istutettu 1-4kg taimenta.

Saavuin Ohtaojalle kymmenen maissa aamulla. Auto ylemmän laavun luo parkkiin, kamat niskaan ja pikamarssi kalastusalueen alkuun. Aurinko paistoi suoraan jokeen jo heti alussa, joten odotukset kalan tulolle ei olleet kovinkaan suuret. Vesi oli matalemmalla kuin viime kesänä yhdelläkään kerralla ja leväkasvillisuutta joessa huomattava määrä. Kasvillisuuden vuoksi kalastus on erittäin työlästä, perhoakin saa olla siivoamassa kerran minuutissa.

Kalastelin vuoron perään streamerilla ja kuulapäisellä jäniksenkarvapupalla. Saaliiksi yksi 30 cm ja yksi 35 cm harjus. Isompi lähti savustuskalaksi. Kalastusalueen alkupään montussa, poolin lopussa olevan ison kiven edessä näin noin parikiloisen nieriä passissa. Uitin pupaa useamman kerran kalan nenän edestä ilman reaktiota. Tai no, sen verran kala reagoi että ärsyyntyi ja päätti vaihtaa paikkaa. Päätin itse tehdä samoin, veden vähyydestä ja vesikasvillisuuden runsaudesta johtuen kalastus ei tuntunut kovin mielekkäältä. Kalastusaikaa kertyi noin kaksi tuntia. Mikäli suurempia sadejaksoja ei lähiaikoina saada, ei varmaan tule käytyä Ohtaojalla enää ennen syyslomia.

Ajoin Iijokivartta Parviaisen kautta kohti Puolangantietä ja pysähdyin matkalla Kuren tienoolla vanhalle tutulle laavupaikalle. Vesi Iijoessakin todella matalalla ja kahlaus todella helppoa. Suora auringonpaiste jatkui ja kahluuhommissakin viihtyi ihan t-paitasillaan. Vedenkorkeus oivallinen harjuksen onginnalle, muut keliolosuhteet ei niinkään. Lämmin vesi ja suora auringonpaiste lienee ajanut kalat pois matalilta hietikoilta ja leveiltä koskialueilta.

Sekalaisiin perhoihin jokunen pienen kalan tärppi, mutta ei mitään ylös asti. Sykähdyttävin kokemus oli noin 15 sekuntia kiinni pysynyt, 40 cm rajapyykin ylittänyt harjus, joka puraisi jäniksenkarvapupaan syvän montun pohjalta. Ensimmäisten 10 sekunnin aikana ilmeisesti kumpikaan osapuoli ei ymmärtänyt tartutuksen tapahtuneen... jäljelle jäävä 5 sekunnin "taistelu" päätyikin sitten lyhyeen harjuksen tempaistessa pienen loikan, jolloin perho irtosi sen suupielestä. Kyseinen kala oli ehdottomasti suurin harjus, jonka olen tällä koskialueella noin vuoden kalastuskokemuksen aikana nähnyt. Täytyykin ensi kerralla melkein keskittyä ronkkimaan noita laavun alapuolisen kosken syviä monttuja painotetuilla uppoperhoilla.

Lämmin ja aurinkoinen päivä on kyllä lupsakka viettää joessa kahlaten, mutta kalastuksen kannalta ei kovin mielekäs. Kalat ovat passiivisena syvänteissä, joista niitä ei tahdo tavoittaa. Pitäneekin jatkossa keskittyä tälläisillä keleillä päiväsaikaan aivan johonkin muuhun hommaan ja keskittää kalastus enemmänkin illan ja yön viileille tunneille.

Pärjänjoki 4.7.2009

Lauantaina päiväreissua Pärjälle. Keli perinteistä Suomen kesää; ~8-9 astetta lämmintä, vieno tuulenvire ja ajoittaisia sadekuuroja. Kalastuskeli oli siis kuin myöhään syksyllä, nenä vuosi ja sormet koko ajan kohmeessa. Olimpa vielä neopreenisormikkaanikin unohtanut matkasta pois. No mutta, sääskistä ei ollut haittaa tälläkään kerralla ja toisaalta eipähän ainakaan räntää satanut.



Kalastusta kolmella koskella, kahdella ylimmällä alle tunti per koski. Viimeisenä etappina Romekoski. Ensimmäisiltä koskilta alamittaiset yhdet harjukset molemmista. Toraskoski tuntui olevan täynnä pientä harjusta. Kalaa kävi pinnassa aivan jatkuvasti ja perhossakin useita tärppejä. Kala tuntui vain härnäävän perhoa, sillä tärppejä tuli tasaiseen tahtiin mutta vain yhden alamittaisen sain ylös asti.



Romesuvannolla elämää oli sitten enemmänkin. Heti hiekkarinteen kohdalla olevan koskipätkän alussa ylös asti pari harjusta, taimen. Sen lisäksi karkuutettu jotakuinkin mitallinen taimen ja useita tärppejä. Tuo satoja metrejä pitkä koski oli mielenkiintoinen kalastettava, joskin isojen kivien vuoksi hankala kahlata. Aina jokunen metri kuohuvaa koskea ja sitten 10-20 metriä rauhallisempaa allasta. Lähes poikkeuksetta jokaisessa poolissa tuntui kalaa olevan. Syöntikin oli ahnaampaa kuin Toraskoskella ; tuloksena kymmenkunta harjusta ja päälle vielä puolenkymmentä karkuutettua. Osa saaliista jopa mitallista, mutta suurin osa alamittaista. Mitallisetkin päästin takaisin kasvamaan, yksittäisistä alle 40cm harjuksista kun ei vielä mahdottomasti syötävää irtoa. Ottiperhona koko reissun ajan kuvassakin näkyvä Partridgen 10-koon Big Mouth Nymph -koukkuun sidottu kuparikuulainen ja -kierteinen jäniksenkarvalarva/-pupa/-nymfi.




Pärjänjoen harjuskanta yllätti erittäin positiivisesti. Näkyipä harjuksen lirkkimisen ohessa pari taimentakin. Pääasiassa olen aiemmin kalastanut alempana peläten Syötteen turistien valloittaneen kaikki ylemmät koskipaikat, mutta tästä eteenpäin tulee kyllä varmasti kuljettua tuolla Romesuvannollakin. Toisia kalastajia ei koskilla näkynyt lainkaan, mikä oli toinen positiivinen yllätys. Harjuskanta ja olematon kalastuspaine (tämän reissun pohjalta) huomioiden isompien harjuksien puute jäi vaan ihmetyttämään.