Perhokalastajan joulu

Noniin. Joulun pyhät lähestyy, töitä olisi vielä muutama päivä. Kaiken kiireen keskellä ehtii onneksi kuitenkin hengähtämäänkin ja suomaan muutaman hetken harrastuksilleen. Päivitämpä tässä muun tohinan ohella blogiakin, edellisestä kirjauksesta onkin taas tovi.



Ilmastonmuutos lämmittää talvia täällä Oulunseudullakin. On joulukuun 20 päivä ja ilmanlämpötila pari astetta plussan puolella. Lunta on maassa ja välillä pakkasiakin pidellyt, mutta virtavedet vielä ainakin osin sulia. Markon kanssa pidemmän aikaa suunniteltu makkaranpaistoreissu toteutui viimein tänään. Kohteeksi valikoitui Kiiminkijoen Inninkoski. JA TOTTAKAI VAVAT MUKAAN!

Joki oli pääosin suvantopaikoista jo jäässä, mutta kosket ja koskien rannat vielä sulina. Inninkosken niska ja loppuliuku olivat auki ja rannalta pääsi heittämään vielä varsin hyvin. Kaloja ei tällä(kään) erää näkynyt, mutta pääsipähän kastelemaan siimat vielä kerran tälle vuodelle. Onneksi ei tullut töissä mainostettua mitään joulukalan noutamisesta, vaikka joillekin kalareissusta taisin mainitakin... Kyllä se kalastuksesta käy tämä talvikalastuskin, perhovehkeiden kanssa kun esimerkiksi vaparenkaiden jäätyminen ei ole niin paha ongelma kuin virvelimiehille. Sormet pitää vain muistaa suojata hyvin, esimerkiksi neopreenihansikkain.








Joulu. Vuoden parasta aikaa. Saa ostaa lahjoja. Itselle.

Tänä vuonna yksi parhaimmista joululahjoista perhokalastajalle on varmasti kokoonpanon Hiltunen/Salmi/Eloranta/Rantala/Saari toimittama lähes 400 sivuinen opus nimeltään Taitava Perhokalastaja (ISBN 9789525687071). Itse tilasin kirjan Arma Fennicalta heti myynnin alettua ja olen pitänyt. Kirja kertoo monipuolisesti suomalaisesta perhokalastuksesta aina kalalajeista kahden käden keppien heittotyyleihin ja kirjailijat tuntuvat tietävän mistä kirjoittavat. Sisällöltään loistava teos, kuvien laadussa ja kiroitusvireissä olisi voinut parantaa.

Tilintekoa loppukaudesta

Vähillä on jäänyt paitsi perhokalastuksesta bloggaaminen, myös varsinainen suorittaminen. Töissä on ollut järjetön kiire ja tuo metsästysharrastuksen opettelukin on syönyt aikaa. Elo-/syyskuun kalastusreissut on laskettavissa helpostikin yhden käden sormin.

Harmittavin takaisku kalastuksen saralla on Kalakaverin perhokalastuskurssin/-reissun peruuntuminen. Ostin kesemmällä Vangenin viitosluokkaisen setin ja tämän kaupan myötä tarjoutui mahdollisuus osallistua Kalakaverin perinteiselle perhokalastuksen jatkokurssille. Kurssi oli tarkoitus pitää Livojoella. Odotin reissua suurella mielenkiinnolla; kolmen neljän vuoden harrastamisen ja itseopiskelun jälkeen olisi viimein päässyt katsomaan mallia ja kyselemään neuvoja kavereilta, ketkä hommaa ovat harrastaneet jo pidempään. Tähän asti henkkoht oppima perhokalastuksen saralla on tullut lähinnä kirjallisuudesta ja oman yrityksen ja erehdyksen kautta.

No, ensin reissu siirtyi muutamalla viikolla Livojoen syystulvan vuoksi (myös Iijoen vesi on ollut harvinaisen korkealla). Uuden ajankohdan lähestyessä käsittääkseni kaikki muut osallistujat olivat ilmoittautumisensa peruuttaneet, joten reissu siirrettiin ensi kevääseen. Todella harmillista, odotin reissua kovasti. Kaikki kunnia Kalakaverille, kun tällaisia mahdollisuuksia järjestävät.



Metsästyshommia on tullut tosiaan opeteltua. Kortin suoritin viime syksynä ja kesä on rampattu kiekkoja ampumassa. Nyt on muutaman kerran tullut käytyä mökiltä käsin sorsa- ja kanalintujahdissa. Järveltä saaliiksi on tullut yksi kuville laskeutunut tavi. Koillismaan soilla olen käynyt nyt syyskesäloman aikana kahtena aamuna kanalintuja etsimässä. Molemmilla kerroilla saalista onkin tullut, ensin riekko ja sitten teeri. Ampumaharjoittelu on kannattanut, molemmat on tipahtaneet vaistolaukauksella lennosta.

Alla vielä kuva ensimmäisestä kanalintusaaliistani, Olvassuon suunnalta ammutusta riekosta. Lihoista saan tehtyä hyvän päivällisen, höyhenpeite säästetään suurin osin ensi talven perhonsidontamateriaaliksi.

Ohtaoja 13.9.2008

Lauantaina tuli pitkästä aikaa pyhitettyä sitten päivän verran aikaa perhokalastukselle. Muutaman työkaverin kanssa pyörähdimme Ohtaojalla kalastelemassa. Itse heitin perhoa, muut uistinta. Keli oli kertakaikkiaan loistava, aamulla lähdön aikaan Syötteellä oli asteen verran pakkasta. Aurinko paistoi ja ruskakin alkaa olemaan kohdallaan, kyllä siellä koillismaan luonnossa taas mieli lepää. Valokuvia ei itsellä tullut otettua, monen viikon tauon jälkeen kun pääsi kalalle niin ei malttanut sen vertaa taukoa pitää että olisi kameran kaivanut repusta.

Perhossa ainoat tapahtumat olivat Ohtaojan alemman laavun molemmilla puolin. Ylävirran puolella, heti laavun alla olevassa mutkassa nappasivat ensimmäiset harjukset. Sain _erittäin_ lihavaksi sidotun red tagini uitettua sopivan syvällä sopivaan monttuun ja tuloksena olikin harjus toinen toisensa jälkeen. Kaikenkaikkiaan samasta pienestä montusta nousi neljä harjusta sekä muutaman vielä karkuutinkin. Mittaa veijareilla oli 20-30cm.

Seuraavat tapahtumat löytyi muutama sata metriä alempaa, jossa kosken loppuliu'usta kaksi juuri mitat täyttävää harjusta. Kaikki kuusi harjusta vapautin vahingoittumattomana.

Neljästä virvelimiehestä kaksi taisi saada kalaa, toinen Ohtaojasta kaksi alamittaista taimenta ja toinen Iijoen puolelta yhden alamittaisen taimenen.

Niimpä niin

Kuten edellinen merkintäkin kertoo, kesälomat on loppuneet jo kuukausi sitten. Tärkeä deadline lähestyy ja vaikuttaa muun muassa vapaa-ajan määrään. Työkiireet ja lähestyvän metsästyskauden valmistelut ovat aiheuttaneet sen, että kalalle ei juuri ole ehtinyt. No, nyt on varmaan tämän kesän savikiekot rikottu ja voi alkaa odottamaan kanalintujahdin alkua, työkiireetkin helpottavat pian.

Simojoelle tuli tehtyä visiitti Markon kanssa heinäkuun lopussa. Vettä oli paljon, kalaa edelleenkin vähän. Pari hassua harjusta taisin saada, taimenista ei mitään havaintoa. Aloittelimme kalastuksen taas Ranuan Saarikoskelta ja siitä sitten päivän myötä laskeuduimme alajuoksulle aina Simon rajalle asti. Nordic Pro-flyfishingin sivuilta löytyneiden perhokalastajan navigaatiopisteiden avulla uskalluimme hakeutumaan (ja jopa löysimme) uusia kalastuskoskia. Näistä ainakin sääskikoski (vai mikä se nyt oli) oli varsin vaikuttava ja sinne tuleekin varmasti palattua.

Sääskikoskella tapahtuikin episodi, jonka muistan varmasti lopun ikääni. Kosken loppuliu'un rajalta tarrasi kuulapäähän noin 30cm särki. Ehdin näkemään ja tunnistamaan kalan, joka heti tärpin jälkeen veti heinikkoon. Pian siima kuitenkin pakeni heinikosta ja suuntasi kauemmas syvempään veteen. Jarru alkoi laulamaan ja viitosluokkainen vapa taipumaan. Ihmeissäni väsyttelin tätä Simojoen väkevintä särkeä kymmenisen minuuttia, kunnes kala alkoi väsymään ja nousi pintaan. Tässä vaiheessa paljastui, että 70cm hauki oli napannut perhooni ottaneen särjen! Pitkän väsytyksen jälkeen hauki ilmeisesti säikähti lähestyvää haavia ja päästi irti. 20 sekuntia myöhemmin hauki oli kuitenkin taas kiinni särjessä ja veti siimaa ulos. Sama episodi toistui vielä kerran. Lopulta hauen hermot kuitenkin pettivät ja se luopui kiistakapulana olleesta särjestä. Särki oli shown lopuksi melkoisen huonossa kunnossa, pyrstö melkein irti ja päästäkin puolet kadonneena.

Simojoen reissun lisäksi 9.8. tuli käytyä kolmen tunnin reissulla Ohtaojalla. Vesi oli entistäkin matalampana ja kalastettavat kohdat erittäin vähissä. Saaliiksi muutama alamittainen taimen ja yksi, noin 35cm nieriä.

Tänäiltana olisi tarkoitus käydä Kipinässä ensimmäistä kertaa tälle kesää. Eilen mökiltä ajellessa piipahdin tarkastamassa vesitilanteen ja kalastettavaltahan tuo näytti. Vettä oli suhteellisen paljon, mutta aivan metsästä ei sentään tarvitse kalastaa.

Töissä taas

Ensimmäinen työpäivä takana, kolmen viikon kesäloman jälkeen. Tuskaista se on, ilmeisesti en ehtinyt kalastelemaan tarpeeksi. Seuraava reissu on kuitenkin jo suunnitteilla, Marko ehdotteli tulevaksi viikonlopuksi ekskursiota Simojoelle. Kuulostaa hyvältä, mutta mieleni halajaisi myös Taivalkosken suuntaan, Iijoen koskikalastusalueelle. No, saa nähdä minne mennään, jokatapauksessa taas mukava reissu tulossa ja kohde on vain pieni detalji.

Viimeinen lomaviikko tulikin asusteltua mökillä. Kalassakin ehdin käymään, kaksi kertaa Ohtaojalla. Niistä en kirjoittanut omia raporttejaan, kun mökillä ei nettiä ole. Toisaalta, eipä niistä ole paljoa kerrottavaakaan. Noin 5h kalastusta per reissu, kaikenmoiset perhot tuli kokeiltua ja saaliiksi lähinnä alamittaista taimenta. Paremmalla reissulla kymmenkunta kalaa, huonommallakin kolme. Jälkimmäisellä reissulla kodan luona oli parikin kookkaampaa eväkästä perhoa haistelemassa, mutta eivät kuitenkaan tarttuneet kunnolla.

Kesän aikana on tullut kalastelua sen verran paljon, että perhohävikki on ollut kovaa. Nyt kun työt on alkaneet, on taas hyvää aikaa istua sidontapenkin ääressä. Jollain reissullani tein päätöksen, että kalastan jatkossa enemmän isommilla perhoilla. Pitänee opetellessa siis mm. streamereiden sidontaa. Josko tässä syksyä kohti pääsisi sitten isompienkin kalojen makuun.

Nyt taas kirjallisuuden ja netin tietolähteiden pariin. Kalastuskohteen valinta on tarkkaa ja aikaavievää työtä...

Kutujoki 5.7.2008

Iltareissulle Vaalan Kutujoelle, taas Markon kanssa. Keli pääosin aurinkoinen, lämpötila kymmenen asteen molemmin puolin. Muutama pieni sadekuuro, mutta eivät päässeet kastelemaan. Jokivesi huomattavasti lämpimämpää kuin ilma ja veden lämpötila ilmeisesti vaikuttaa jo kalojen aktiivisuuteen etenkin päiväsaikaan.



Isompia kaloja ei saatu siiman päähän. Pitkin iltaa nousi salakkaa, pientä harjusta ja taimenen poikasta. Puolen yön lähestyessä ja ilman hieman viilentyessä suurempikin kala nousi koskeen ja pintoi satunnaisesti, mutta ei ottanut mihinkään tarjottuun perhoon. Itse paikallistin useammankin suuren kalan (lie kirjolohia) ja jokaiselle tarjosin useamman sorttista perhoa, mutta kalat eivät näistä kiinnostuneet.



Savustuskalat jäi saamatta tältäkin reissulta, mutta jospa sitten taas seuraavalla kerralla.

Pärjänjokea tutkimassa

Muutamia tutkimusmatkoja Pärjänjoelle. Yhdistän reissut yhteen blogimerkintään, mökillä kun ei ole nettiä niin ei tule ihan reaaliajassa kirjattua. Syötteen läheinen vakiopaikka alkoi tuntumaan tylsältä ja kalattomalta, joten tein hieman tutkimustyötä kirjallisuuden ja netin parissa. Pärjänjoen luvalla saa kalastaa 38 kilometriä Pärjänjokea, joten muitakin koskipaikkoja luulisi löytyvän. Kansalaisen karttapaikkaa selailemalla löysin jälleen yhden tienpätkän, joka näytti vievän jokivarteen jonkin verran Syötteeltä alavirtaan. Karttaa zoomailemalla kävi vielä ilmi, että alueelta löytyy koskeakin. Ei muuta kuin kartat tulostimen kautta paperille ja reissua odottamaan.

Lähdin etsimään uutta koskialuetta muistaakseni lauantaina (kesälomalla ei ole täyttä selkoa päivistä). Köröttelin sorateitä noin 7km ja pian ymmärsin pääseeni tavoittelemaani paikkaan lähelle jokea. Tie pieneni jatkuvasti, mutta ei mennyt niin pahaksi, etteikö Suzukilla olisi uskaltanut ajaa sinne yksinkin. Tosin loppumatkasta piti jo vaihtaa hitaalle nelivedolle, normaali perheauto olisi kyllä jäänyt matkalle.

Alue osoittautui loistavaksi kalastuskohteeksi. Joki oli näillä main varsin leveä, 30-40 metriä ja vettä oli runsaasti. Sopii oikein hyvin jopa uistinkalastukseen ja perhokalastaja tarvitsee syvyyden ja kovan virtauksen vuoksi miehekkäästi painotettuja perhoja. Joki on ilmeisesti "kalataloudellisesti kunnostettu" näiltäkin seuduin ja onkin varsin mielekäs kalastettava. Joki vaihtelee koskena ja suvantona aina 100 metrin välein ja rauhallisempienkin vesien kohdalla joessa on monttuja ja suuria kiviä. Todella hienon näköistä taimenvettä.

Kalakanta olikin sitten taas pettymys, perinteistä Pärjänjokea. Ensimmäiseltä reissultani sain yhden alamittaisen harjuksen, mistään muusta ei hajuakaan. Toisella reissullani keskiviikkona sattui hieman parempi syönti, saaliina kolme harjusta joista suurin noin 35cm. Ottiperhoina vaaleanvihreä kuulapäälarva, pheasant tail -nymfimuunnos sekä hopearunkoinen Zulu.

Suurin harjus otti kosken loppuliuvun rajavirrasta heti, kun aurinko oli laskenut puiden taakse ja ilma hieman viilentynyt. Kala kävi muutamalla varovaisella tärpillä kuulapäänymfissä, mutta ei jäänyt kiinni. Kalastelin loppuliukua ja sen jälkeistä suvantomutkaa puolisen tuntia ensimmäisen tärpin jälkeen ilman suurempia tapahtumia. Yhden alamittaisen harjuksen sain hieman rauhallisemmasta virrasta. Vaihdoin perhoksi hopearunkoisen Zulun ja palasin takaisin alkuperäiseen tärppipaikkaan. Perhon heitto rajavirtaan, rauhallinen upotus pohjan tuntumaan ja sitten siimaa sisään. Heti kun aloitin siiman vetämisen, harjus nappasi. Minuutin väsytys ja kala haaviin. Komea ja erittäin pulskassa kunnossa oleva harjus. Kalastelin samaa kohtaa vielä pienen tovin, mutta muita tärppejä ei tullut.

Alue on todella rauhallinen, muista kalamiehistä ei ollut paria vanhaa nuotiopohjaa lukuunottamatta jälkeäkään. Alueella oli jokin verran polkuja, mutta nämäkin järkiään porojen käyttämiä. Ehdottomasti tulee kuljettua tuolla vielä jatkossakin, sen verran upean näköistä jokimaisemaa tuolla on. Jokivarttakaan ei tullut kuljettua kuin vajaa kilometri alavirtaan, pitänee tutkia ylävirtakin seuraavalla reissulla.

Jotakuinkin näille seuduin jätin autoni, lännen puoleista tienhaaraa sitten jokivarteen : linkki kansalaisen karttapaikkaan.

Kuvia ei tälläkään kertaa tullut otettua, harmin paikka. Kamera jää aina autoon tai rinkan taskuun, josta sitä ei sitten tule kaivettua esille kalastushurmioissaan. Tänään onkin sitten tarkoitus lähteä yöksi Vaalan Kutujoelle, pitänee nostaa pikkukamera kalastustakin taskuun jo kotona.

Ohtaoja 25.6.2008

Tulipa tehtyä taas yksi reissu Taivalkosken Ohtaojalle. Paikalle saavuin puolenpäivän jälkeen, parkkipaikalla tuolloin oli Vitarani lisäksi vain yksi, juuri paikalle saapunut auto. Vaihdoin muutaman sanasen näiden naapurikylän miehiksi osoittautuneiden kavereiden kanssa ja kiskoin samalla kahluuvehkeitä niskaan.

Keli oli kuin tehty perhokalastukseen. Pilvistä, satunnaisia sadekuuroja, lämpötila piirun alle 15C.
Aloitin laskuni tällä kertaa aivan ylhäältä, viljelylaitoksen kohdilta ja laskeuduin aina alemmalle laavulle asti. Vettä oli joessa vain vähän ja se oli erittäin kirkasta ; kalastaminen on haastavaa ja on käytettävä pidempiä siimanpituuksia ja siten pidempiä heittoja. Lyhyellä siimalla kalastaessa kalat näkenevät heiluvan ja huitovan kalamiehen. Myös vesikasvillisuus näyttää lisääntyvän päivä päivältä, pian matalilla koskialueilla ei voi kalastaa ollenkaan.

Pääasiallisena vieheenä tällä kertaa oli 10# Kamasanin B100 -koukkuun larvamaiseksi sidottu Red Tag reilulla painotuksella (rungon mittainen lyijylankapainotus) ja vain pienellä punaisella iskupisteellä. Keli ja perho olivat jotakuinkin kohdillaan, koska lukumääräisesti kalaa tuli paljon. Päivän aikana 7 kappaletta alamittaisia taimenia (10-30cm), 3 harjusta (25-40cm) ja yksi nieriä. Harvoin pääsee tälläisiin saalismääriin ainakaan jalokalojen osalta. Kaikki paitsi yhden harjuksen päästin takaisin kasvamaan. Suurimman, noin 40cm harjuksen kolkkasin savustettavaksi.

Isompia kaloja en tällä erää nähnyt edes pinnassa. Kempeleen kavereilla oli näköhavaintoja useammastakin isosta, uistimen perässä pyörähtäneestä kalasta ja vähän myöhemmin paikalle ilmestyneet perhostelijat olivat nostaneet puolitoista kiloisen taimenen.

Kyllä kesälomalla on mukavaa...

... kun viimein ehtii kalastamaan sydämensä kyllyydestä.

Eilen oli sitten viimein se pitkään odotettu, ensimmäinen virallinen kesälomapäivä suoraan juhannuksen pyhien jatkona. Juhannuksen aikaan asusteltiin mökillä ja ehdimpä tuota kalastelemaankin. Koskia tuli koluttua neljänä päivänä putkeen ja ehdinkin Iijoelle, Pärjänjoelle (kahtena iltana) sekä Ohtaojalle. Kalaa tuli lukumääräisesti hyvin, mutta hyvin harva oli syömäkokoinen. Jokaisesta kohteesta nousi harjusta, taimentakin muista paitsi Iijoesta. Tämän lisäksi Ohtaojan pikkunieriät ottivat syvästä, rauhallisesta virrasta pienikokoiseen, jäniksen karvasta sidottuun kuulapäähän. Noita 10-20 cm nieriöitä tulikin useampia.

Kelit olivat koillismaalla lomailijalle varsin kohdillaan. Kalastajalle taas liian kuumat ja aurinkoiset; kala ei syö ja perhokalastajan uniformussa tulee tuskaisen kuuma.

Sääskiä tuntuu tälle kesälle siunaantuneen erittäin paljon, varsinkin jos vertaa kahteen kolmeen edelliseen kesään. Kunniamaininta rikkaasta sääskipopulaatiosta menee tällä erää Pärjänjoelle, jossa päälaelle sekunnissa laskeutuvien sääskien kokonaispaino riittää luhistamaan raavaimmankin miehen ryhdin ja kahvit täytyy nauttia pillillä suoraan termospullosta kymmenien hukkumisuhrien välttämiseksi.


p.s. Kamera jäi jokaikiseltä reissulta vahingossa mökille. Lisäilen kuvia, mikäli parina päivänä mukana olleet reissukaverit niitä minulle luovuttavat.

Inninkoski, Kiiminkijoki, 15.6.2008

Sunnuntai-illan puhteena parin tunnin reissulla Inninkoskella. Vettä on vielä aavistuksen paljon, mutta kovasti jo edelliskerrasta laskenut. Samalla vesi on kovasti myös lämmennyt.

Reissulle sattui ensimmäinen kunnon vesisade moneen viikkoon. Vettä tuli taivaalta jatkuvasti, ilman lämpötila ~12 astetta. Sääskiä jokivarren pusikoissa todella paljon, huomattavasti edellisvuotista enemmän. Kuviakaan ei tullut otettua, kun vedenpitävä kamera on vielä hankkimatta.

Kaloista ei mitään havaintoa. Tyypillistä Inninkoskea. Viime aikoina paljon muita jokia kalastelleena on harmikseni pakko todeta, että Kiiminkijoen kalakannoissa ei ole paljoa kehumista. Tyypillisesti jokireissuilla perhoon ottaa vähintään pienet harjuksen ja taimenen poikaset, mutta Kiiminkijoen ylemmillä koskilla näitäkään näkyy harvoin. Ainakin harvemmin kuin esimerkiksi Iijoen koskikalastuskohteissa. Pitäisi merlkein perehtyä tarkemmin Kiiminkijoen latvamaisemiin, esim turvesoiden ja maatalouden määrään. Juuri muuta selitystä en kalakannan huonolle kunnolle keksi, kuin tehomaatalouden aiheuttaman huonon vedenlaadun.

Kalaton reissu, mutta kokemus kasvattaa.

Kutujoki, Vaala, 14.6.2008

Kesän ensimmäinen reissu Vaalan Kutujoelle. Tällä kertaa seurana Marko. Lähtö Oulusta lauantaiaamuna kahdeksan korvilla ja lupien osto Utajärveltä matkan varrelta. Kalastus aloitettiin Monisaariselta kymmenen maissa. Keli oli pääpiirteissään aurinkoinen, satunnaisia pilviä lukuunottamatta. Iltapäivästä muutama lyhyt sadekuuro.

Kalastus aloitettiin siis Monisaarisen tienoilta. Pientä kalaa oli koskissa runsaasti, itsekin taisin nostaa kymmenisen kappaletta 10-15 cm taimenen poikasia sekä samanverran salakoita ja jopa muutaman harjuksenpoikasen. Perhoista kelpasi kaikki, aina kuulapäälarvasta red tagiin ja tinseliin. Isoimmista kaloista ei pienintäkään merkkiä.

Aamupäivä saatiinkin kalastella omissa oloissamme, iltapäivän taitteessa ylävirran suunnasta palattuamme laavulla oli muutama virvelimies virittelemässä vehkeitään. Koskessakin näkyi olevan yksi perhostelija, ilmeisesti juurikin samaisia salakoita nostelemassa.

Yleisöryntäyksen huomattuamme koimme paremmaksi siirtyä rauhallisemmille kalastusmaille ja suuntasimme kohti Taimeroista. Taimeroisella olikin rauhallisempaa, vain kaksi kalamiestä. Taimeroisen koskesta vaaleanvihreään kuulapäälarvaan nappasi hieman vajaa 40cm harjus, jonka kolkkasin ruokakalaksi. Oli muuten kesän ensimmäinen.

Muutamat kalamiehet ohimennessä haastattelimme. Harvassa oli saaliit kaikilla tuona päivänä, ilmeisesti istutuksia ei vielä ole aloitettu ja luonnonkalat eivät olleet otillaan.

Erittäin komeat maastot, joki on kuin perhokalastajalle varta vasten tehty. Vettä oli vielä hieman reilusti, mutta jos kesä jatkuu näin kuivana, mennään varmasti viime kesäisten vedenkorkeuslukemien alle.










Pelivehkeinä minulla oli ensimmäistä kertaa edellisenä päivänä Kalakaverista ostamani Vangenin #5 -luokkainen Pulse -setti. Kaikenkaikkiaan hintaansa nähden kohtuullinen paketti ja toimii ainakin itselleni varsin hyvin. Muutama miinus pitää kuitenkin mainita :

- Kela on raskas
- Perustin on turhan liukas, omat solmuni eivät tahtoneet pitää
- Kelluva siima kastuu nopeasti ja menettää kelluvuuttaan.

Ohtaoja 7.6.2008

Lauantaiaamuna kahdeksalta Vitara käyntiin ja suunta kohti Taivalkosken Ohtaojaa. Saavuin parkkipaikalle noin yhdeksän aikaan aamusta ja samaan aikaan näkyivät muutkin aamuvirkut olevan liikkeellä. Kurahousuja jalkaan kiskoessa tuli turinoitua muiden kalamiesten kanssa ja vaihdettua tuoreimmat huhut. Edellisellä viikolla oli kuulema laitoksesta päästetty isoa nieriää, suurimmat viikolla saadut yli nelikiloisia. Näin jälkikäteen kirjattuna voin mainita, että työkaverin sukulaisiakin oli ollut kyseisiä kaloja nostamassa joesta.

Keli oli mitä mainioin, aurinko paisteli ja lämmintä oli noin 15 astetta. Pysäköin autoni siis ylemmän laavun kohdille, mutta väentungoksen vuoksi en tällä kertaa jäänyt laavulle onkimaan ollenkaan. Kävelin suosiolla alavirtaan jotakuinkin toisen sillan tienoille, siellä siimat veteen ja pikkuhiljaa kalastellen valuin kohti Iijokea.



Kaloja oli paljon, mutta kummallisella syönnillä. Puolimatkassa perinteisestä paikasta 15 minuutin sisään noin viisi tärppiä, mutta mikään ei pysynyt kiinni kymmentä sekuntia tai ensimmäistä hyppyä pidempään. Tärppiperhoina muuten red tag ja aiemmassa blogimerkinnässäni kuvattu nimetön uppoperho. Alavirtaan laskeutumisen aikana sain yhden mittaharjuksen, jonka laskin takaisin jokeen.



Pyörähdin Iijoen rannassa kahvitauolla ja takaisin jokivartta kalastellen ylöspäin. Matkalla pysähdyin jallittamaan erittäin kovalla pintasyönnillä olevia kaloja, jotka lopulta paljastuivat pieniksi taimeniksi. Yksi, noin 20cm yksilö haksahti edellisessä blogimerkinnässä kuvattuun Caddis -yritelmään. Ylemmän laavun kohdilla oli taas liiankin perinteiseksi muodostunut näkymä; harjus söi pinnasta hullun lailla, mutta ei kelpuuttanut perhoa. Kaksi suurin piirtein mitallista harjusta otti kuulapäätoukkaan kosken kuohuista, toinen aivan ykköslaavun alla ja toinen muutama sata metriä ylempänä.



Vesi oli vuodenaikaan nähden todella matalalla, tosin Ohtaojastahan minulla ei ole kokemuksia tuon tältä ja viime vuodelta. Vesikasvillisuus ei ollut vielä vallannut jokea ja matalana virtaava vesi oli varsin kirkasta. Polarisoivien lasien kanssa perholla kalastus on nyt erityisen mielenkiintoista, nimittäin sopivassa paikassa on mahdollista nähdä joka ikinen vedenalainen kivi ja monttu kymmenien metrien säteellä.

Seuraavaa odotellen

Maanantai, viikon vaikein päivä. Seuraavaan viikonloppuun on vielä neljä työpäivää. Päivällä toimiston ikkunasta ulos tuijotellessa elättelin jo viikonlopulle ajatusta pienestä visiitistä Ohtaojan maisemiin.

Meneehän nämä arki-illat näinkin. Pihakukkia pitäisi kuulema istuttaa ja koirakin trimmata, mutta kun minä juuri päätin että juuri tänään opettelen muddler -tekniikan salat ja Goddard Caddiksen sitomisen. Perusidea onkin selvillä, mutta rungosta tahtoo ensimmäisten vedosten jälkeen tulla liian harva. Tosin, kylläpä varmaan nämäkin jo kelluvat. Rungon muodossakin olisi kai hieman hiottavaa. "joo joo, ihan kohta. Sitaisen vielä äkkiä yhden".

Empä olisi kaksi vuotta sitten sitomisharrastusta aloitellessa uskonut, että joku päivä vielä osaisin tämänkin sitoa. Mutta sitten, kirjastosta lainatussa "Taimenen perhokalastus" -kirjassa Caddis kehuttiin maasta taivaaseen ja joka toisen sivun retkitarinoissa sillä nostettiinkin vähintään yksi taimen.

Olisi varmaan tämä sitominenkin helpottunut kummasti, jos olisi sen sidontakurssin joskus saanut käytyä.

Kurjen tietämillä 30.5.2008

Eilen lauantaina tuli sitten viimein käytyä tutkimusmatkalla tuossa Kurjen / Yli-Kurjen koskialueella. Mökiltä on matkaa vain 15 kilometriä, joten kohde on varsin kivuttomasti saavutettavissa.

Kaveri oli virvelimiehenä mukana ja edellinen ilta menikin mukavasti tulistellessa ja mannermaisen sivistyneesti virkistysjuomia maistellessa. Koskelle saavuttiin noin 11:00 aikaan ja ei muuta kuin kurapöksyt jalkaan ja jokeen. Sopivan paikan löytäminen oli vain hieman tuskan takana, kaikki polunpätkät ja metsäautotiet jotka Vitaralla tutkittiin, päätyivät mökkien pihaan. Viimein jossain Yli-Kurjen tienoilla sattui aivan tien vieressä olemaan laavu, joka valittiin kalastuspaikaksi.

Keli oli taas kuin tilattuna. Aurinko paistoi ja tuulikin oli satunnaista puuskuttamista. Rannalta pystyi jo kalastamaan pelkässä t-paidassa, mutta joen keskellä viima oli vielä liian kylmä.

Koskialue näytti samalta kuin mainoksissa. Kilometrien mittainen, yhtäjaksoinen leveä koskialue. Toisin kuin esimerkiksi Kipinän tai Ohtaojan kohdalla, joessa ei näyttänyt tässä kohdin olevan varsinaista syvää uomaa. Kahlaaminen onnistuu kohtuullisesti, joskin pohjassa on varsin paljon keskisuuria kiviä. Kahlaaminen pelipaikoille varmasti helpottuu vielä, jos vedenkorkeus hieman laskee.

Kalojakin tuntui koskessa olevan. Ensimmäinen kosketus oli ~30cm harjus, joka haksahti kymppikoon red tagiin. Perhoa tuli vaihdettua tiuhaan ja seuraavat iskut olivatkin jo taimenilta. Kaksi karkuutusta tuli koettua melkein peräjälkeen. Ottiperhona molemmille oli nimeämätön karvaturri, koon 12 uppoperhokoukkuun sidottu oman mielikuvituksen tuote. Lyijylankaa painoksi, jäniksen karvaa rungoksi, hopealankakierre ja fasaanin selkää häkiläksi. Kuva alla. Viisaammat kertokoot, jos tuollaiselle sidokselle on jokin nimi.



Mukava reissu ja mukava paikka, tulee varmasti kuljettua useamminkin. Tekisi vain mieleni selvittää niitä muita perhokalastajalle sopivia paikkoja tuolta päin.

Tulva-ajan ongelmia

Tulvat nousivat Pohjois-Pohjanmaan ja Koillismaan jokiin harmittavasti juuri silloin, kun ensimmäiset perhonuittoreissut olin saanut tehtyä. Kiiminkijokikin on tulvahuipussaan niin äärimmäisen reunojaan myöten täynnä, että kalamies ei voi juuri muuta kuin istuksia tulilla ja haaveilla tulevan kesän reissuista. Markon kanssa yksi lauantai vietettiin taas perinteisesti Inninkoskella. Vettä oli äärettömän paljon ja viehettä ei juurikaan auttanut jokeen nakata. Virtaus oli niin kova, että uppoamisen sijaan viehe vain siirtyy pintavesien mukana alajuoksua kohti, viistää ja lopulta on heittäjästä alavirtaan rantakasvillisuudessa kiinni.


Iijoellakin on tullut nyt käytyä muutamana viikonloppuna soutelemassa ja tutustumassa mökin lähivesiin. Haukea tuosta varmasti saa, saattaisipa paikoin olla harjustakin. Mahdollista syksyn sorsajahtia ajatellenkin mökkimaisemat näyttävät oikein hyviltä.


Muutamia luontoretkeily-tyylisiä reissuja tulva-aikaan tuli siis tehtyä, mutta ei varsinaista perhokalastelua. Tämä tympeä väliaika on tullut käytettyä taas kirjallisuuden, nettilähteiden ja sidontapenkin ääressä tulvavesien laskua odotellen.

Ohtaoja 2.5.2008

Kauden ensimmäinen kalastusreissu, kohteena Taivalkosken Ohtaoja. Keli oli paras mahdollinen ; päivälämpötila noin 15 astetta ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Joki oli jo kokonaan sula, mutta maastossa vielä riitti lunta - pahimmillaan hangessa sai kahlata lantioita myöten. Eteneminen oli siis äärettömän raskasta (ja kahluuvehkeet päällä todella hikistä), joten aivan koko matkalta jokea ei tullut kalastettua.



Kaloja ei siiman päähän tällä erää löytynyt, mutta muuta elämää oli jokivarressa jo kovasti. Tuntee olevansa kovastikin erämaassa, kun koko päivänä seurana on vain muutama vastarannalla öhisevä poro, pesänrakennuspuuhissa mekastava joutsenpariskunta sekä satunnaiset ylilentävät vesilinnut. Ihmisten jalanjälkiä ei hangilla näkynyt, muista kalamiehistä puhumattakaan.

Kelluvia pintaperhoja ja kirjallisuuspläjäys

Piti aivan laittaa avunpyyntö perhokalastajat.netin keskustelupalstalle, kun nuo klinkit eivät lähteneet kellumaan. Ohjeita tuli monenmoisia ja poimin joukosta muutaman tärpin; Siiven pienennys ja rungon parannus (aiempi vettyi).


Ohentamalla ja aavistuksen lyhentämällä poly yarn -siipeä sekä dubbaamalla rungon tiiviimmäksi homma alkoi toimimaan. Klinkit kelluvat jo varsin mukavasti ilman mitään kemiallista käsittelyä. Uitan nuo vielä Visionin käsittelyaineessa, niin eivätköhän nuo jo vältä.

Tänään tuli ostettua taas täytettä kirjahyllyyn. Vastajulkaistu samoilla kulmilla vaikuttavan Mikko Halosen "Perhokalastajan harjus" houkutti niin paljon, että pitihän se saada. Tuollaisen kirjan aikaansaaminen on kuitenkin suomalaiselle perhokalastuskulttuurille tärkeä urotyö, joten kyseinen opus kannattaa hankkia jo pelkästään kannatuksenkin vuoksi. Itse pidän kirjasta kovasti ensimmäisen ~80 sivun perusteella. Tekstistä huomaa, että kirjailijat ovat aiheeseen perehtyneet ja tietävät mistä kirjoittavat. Asiaa havainnollistetaan paljon myös laadukkaiden valokuvien avulla, eikä niiden käyttöä ole onneksi vältelty esimerkiksi liiallisen tilanviennin pelossa. Erityiskiitos kappaleesta, jossa on valokuvien avulla havainnollistettu harjuksien tyypillisimmät olinpaikat koskessa. Tismalleen tälläistä materiaalia olisin itse kaivannut, kun tätä harrastusta muutama vuosi sitten aloin kirjallisuuden ja nettimateriaalin perusteella omikseni opiskelemaan. Tämä kirja tulee varmasti olemaan kovalla käytöllä tulevina vuosina juuri tähän samaiseen vuodenaikaan, kun kevätaurinko herättelee kalastusviettejä ja koskelle tekisi mieli. Kirjassa on vielä sopivasti viittauksia tuoreen kesämökkimme "lähikoskille", tuon avulla on hyvä lähteä tutustumaan uusiin pelipaikkoihin.

Alla vielä muutama kuva toimivista klinkeistä.

Vesien avautumista odotellen

Aurinko paistaa, lumi sulaa ja kalamiehen hormonit heräilevät. Joelle tekisi mieli, mutta tässä vaiheessa vuotta näillä leveyspiireillä monikymmensenttinen jääkansi kaikkien vesistöjen päällä luo harrastukselle vielä omat rajoitteensa. Perhokalastajat.netissä etelä-suomalaiset ovat jo viikkoja ilakoineet sumarihavainnoillaan ja ompa galleriaan ilmestyneet jo ensimmäiset sumarikalan kuvatkin.

Näinkin pohjoisessa asuvalla ei vielä tässä vaiheessa ole muuta lääkettä perhokalastuskärpäsen puremaan, kuin purkaa tarmonsa tulevan kesän vieheiden sidontaan ja virkistää oppejaan katsomalla lävitse kalastusDVD -valikoimansa.

Ohessa muutama kuva viimeaikaisista sidoksista. Muihin olen hiljattain itseoppineena perhonsitojana tyytyväinen, paitsi klinkhammeriin. Omaan silmääni sidoksesta tuli mahdottoman nätti ja laskuvarjohäkilankin sain tehty, mutta p****nan perho ei kellu edes vedellä täytetyssä viinilasissa!

Uusi kausi, uudet kujeet, uusi blogi

Noniin. Huhtikuu ja uusi kalastuskausi kutkuttavasti lähestyy. Samalla voi aloittaa uuden kalastusaiheisen blogin, edellisen jatkoksi. Edellinen kala-aiheinen blogi on vielä verkossa, mitäpä tuota poistelemaan. Markon kanssa sitä kirjoiteltiin enemmän tai vähemmän aktiivisesti pari vuotta. Kovasti on tullut kuljettua kalassa ja ei-niin-kovasti siitä kirjoiteltuakin. Googlella kun etsii Oulun seudun joista tietoa, päätyy enemmin tai myöhemmin meidän vanhaan blogiimme.

Edellisen blogin osoite siis http://kalablogi.spaces.live.com/ . Satunnaisen kalastuksesta kiinnostuneen surffailijan kannattaa selailla läpi sekin, parhaimmillaan blogista löytyy kauniita kuvia ja jopa GPS -koordinaatteja parhaimmille pelipaikoille.

Aloitan uuden blogin uudella nimellä lähinnä siksi, että satuimme hankkimaan lomanviettopaikan Iijoen varresta. Jatkossa varmaan kalastusharrastukseni tulee keskittymään hyvin pitkälti Iijoelle ja sen latvavesille.