Ensimmäistä kertaa tutustumassa Taivalkoskella sijaitsevaan Iijoen koskikalastusalueeseen. Keli äärimmäisen lämmin, lauantaina n. 27 astetta ja täysi auringonpaiste. Sunnuntaina keli hieman jäähtyi, noin 20 asteen pintaan. Lauantaina hieman tuulta, sunnuntaina jo kovempiakin puuskia. Keli oli ilmeisesti niin kuuma ja kuiva, että sääskiä ei näkynyt koko reissulla hyvinkään montaa kappaletta. Toisaalta sitten lauantai oli kahluuvehkeissä aivan liian kuuma. Sunnuntaina siis jäähtyi, mutta tilalle tuli heittoa hankaloittava kova puuskittainen tuuli.
Taivalkoskelle saavuttiin viiden aikaan iltapäivästä ja ensimmäisenä ohjelmassa ruoka- ja lupahankinnat. Navigaattoriin oli ladattuna Nordic Pro-flyfishingin kotisivuilta löytyvät Perhokalastajan POI-pisteet, joten shoppailun jälkeen ei muuta kuin Nissanin keula kohti jokea. Ensimmäisenä suunnattiin kalastusalueen alussa olevalle koskipätkälle, jota kalastettiin muutama tunti. Alue oli silmälle hienoa, mutta haastava kalastaa. Joki ja rannat täynnä terävää, kookasta kiveä ja koski syvää ränniä. Saaliina suvannoista muutama siian(?) poikanen ja pari näköhavaintoa ahvenista.
Seuraavaksi auton nokka kohti Mustakoskea. Mustakosken kalastus aloitettiin yhdeksän maissa laavusta alavirtaan olevan mutkan tienoolta. Ensimmäisellä heitolla pienen saaren takaa, rajavirrasta pieni siian(?) poikanen. Toisella heitolla hieman reilu 30cm erittäin pirteä taimen. Ottiperhona vaalenvihreä larva kuparilankakierteellä ja kuparisella kuulalla.
Koskipätkän onkimista jokunen tunti, saaliiksi loppuajasta lähinnä pientä harjusta. Ottiperhoina tuo samainen larva ja pieni red tagi. Streameria ei purrut kukaan.
Illan vaihtuessa yöksi siirryttiin laavun yläpuoleiselle koskipätkälle, jota kalasteltiin hieman yli puolen yön ilman mainittavia tuloksia. Erikoismaininnan kuitenkin saa upea tumman ruskea, reilusti puolimetrinen taimen joka innostui hyppimään kosken niskalla juuri, kun aloimme suunnittelemaan leiriytymistä. Kala ponkaisi kokonaan ilmaan kahdesti, minkä lie perässä ollut. Itse olin niskaa edeltävän poolin reunalla uittamassa Montanaa, mutta taimen oli juuri perhonkantaman ulkopuolella. 5-luokkaisella vavalla heitto jäi strategiset viisi metriä vajaaksi, joten en saanut perhoa taimenen asemapaikkaan. Voimakkaampi 7-luokan vapa oli tietenkin autossa. Tovin kuluttua, hieman lähempänä koskipätkän alussa alkoi myöskin vauraampi kala napsimaan virran mukanaan tuomia korentoja. Tämä kala olikin jo heittoetäisyydellä, joten vaihdoin siimani nokkaan goddard caddiksen. Tarjosin caddista parikymmentä kertaa kalan asentopaikan tienoille, mutta ei tulosta. No, kaloille ei perhot kelvanneet joten oli aika painua teltan pystytykseen ja yöpalalle. Teltta pystyyn ja trangialla nuudelia ja lihapullia, jälkiruoaksi tujaukset skotlantilaista savujuomaa ja ei muuta kuin nukkumaan.
Kevyiden, vajaan viiden tunnin yöunien jälkeen kello herätteli kalamiehet aamukuuden maissa. Teltta kasaan ja takaisin jokivarteen aamupalalle ja onkimaan. Saalista ei taaskaan kehuttavasti, tosin Marko tempaisi virvelillä puolitoista kiloisen hauen ruokakalaksi pois taimenenpoikasia napsimasta. Perholla joitain alamittaisia harjuksia.
Tulipa taas todistettua, kuinka nirsoja harjukset voivat perhojenkin suhteen olla. Kalastelin matalaa kosken reunaa lähellä Saarikoskea Red Tagia uittamalla. Tärppejä ei tullut, mutta koska paikka vaikutti lupaavalta vaihdoin perhoksi suht kookkaan jäniksenkarvasta larvakoukkuun punotun kuulapäisen perhon. Ensimmäisellä uitolla hieman vajaa 30cm harjus kiinni. Ottipaikkana koskessa olevan kiven taus. Juuri samaisen kiven juurea olin pommittanut Red Tagilla ainakin kymmenen kertaa, täysin ilman mitään kontaktia.
Kalastus lopetettiin juustopastatonnikalakanttarelli -lounaaseen joskus puolen päivän jälkeen. Kamat autoon ja kotiin. Hyvä reissu ja hienot puitteet. Alueelle tulee lähdettyä aivan varmasti uudestaankin, jo pelkästään Mustakoskessa riittää kalastettavaa pitkäksi aikaa ja öiset episodit todistivat että joessa on isompaakin kalaa. Ja jäihän meillä monet kosket vielä kokonaan näkemättäkin.
