Ensimmäinen työpäivä takana, kolmen viikon kesäloman jälkeen. Tuskaista se on, ilmeisesti en ehtinyt kalastelemaan tarpeeksi. Seuraava reissu on kuitenkin jo suunnitteilla, Marko ehdotteli tulevaksi viikonlopuksi ekskursiota Simojoelle. Kuulostaa hyvältä, mutta mieleni halajaisi myös Taivalkosken suuntaan, Iijoen koskikalastusalueelle. No, saa nähdä minne mennään, jokatapauksessa taas mukava reissu tulossa ja kohde on vain pieni detalji.
Viimeinen lomaviikko tulikin asusteltua mökillä. Kalassakin ehdin käymään, kaksi kertaa Ohtaojalla. Niistä en kirjoittanut omia raporttejaan, kun mökillä ei nettiä ole. Toisaalta, eipä niistä ole paljoa kerrottavaakaan. Noin 5h kalastusta per reissu, kaikenmoiset perhot tuli kokeiltua ja saaliiksi lähinnä alamittaista taimenta. Paremmalla reissulla kymmenkunta kalaa, huonommallakin kolme. Jälkimmäisellä reissulla kodan luona oli parikin kookkaampaa eväkästä perhoa haistelemassa, mutta eivät kuitenkaan tarttuneet kunnolla.
Kesän aikana on tullut kalastelua sen verran paljon, että perhohävikki on ollut kovaa. Nyt kun työt on alkaneet, on taas hyvää aikaa istua sidontapenkin ääressä. Jollain reissullani tein päätöksen, että kalastan jatkossa enemmän isommilla perhoilla. Pitänee opetellessa siis mm. streamereiden sidontaa. Josko tässä syksyä kohti pääsisi sitten isompienkin kalojen makuun.
Nyt taas kirjallisuuden ja netin tietolähteiden pariin. Kalastuskohteen valinta on tarkkaa ja aikaavievää työtä...
maanantai 14. heinäkuuta 2008
sunnuntai 6. heinäkuuta 2008
Kutujoki 5.7.2008
Iltareissulle Vaalan Kutujoelle, taas Markon kanssa. Keli pääosin aurinkoinen, lämpötila kymmenen asteen molemmin puolin. Muutama pieni sadekuuro, mutta eivät päässeet kastelemaan. Jokivesi huomattavasti lämpimämpää kuin ilma ja veden lämpötila ilmeisesti vaikuttaa jo kalojen aktiivisuuteen etenkin päiväsaikaan.
Isompia kaloja ei saatu siiman päähän. Pitkin iltaa nousi salakkaa, pientä harjusta ja taimenen poikasta. Puolen yön lähestyessä ja ilman hieman viilentyessä suurempikin kala nousi koskeen ja pintoi satunnaisesti, mutta ei ottanut mihinkään tarjottuun perhoon. Itse paikallistin useammankin suuren kalan (lie kirjolohia) ja jokaiselle tarjosin useamman sorttista perhoa, mutta kalat eivät näistä kiinnostuneet.
Savustuskalat jäi saamatta tältäkin reissulta, mutta jospa sitten taas seuraavalla kerralla.
Isompia kaloja ei saatu siiman päähän. Pitkin iltaa nousi salakkaa, pientä harjusta ja taimenen poikasta. Puolen yön lähestyessä ja ilman hieman viilentyessä suurempikin kala nousi koskeen ja pintoi satunnaisesti, mutta ei ottanut mihinkään tarjottuun perhoon. Itse paikallistin useammankin suuren kalan (lie kirjolohia) ja jokaiselle tarjosin useamman sorttista perhoa, mutta kalat eivät näistä kiinnostuneet.
Savustuskalat jäi saamatta tältäkin reissulta, mutta jospa sitten taas seuraavalla kerralla.
lauantai 5. heinäkuuta 2008
Pärjänjokea tutkimassa
Muutamia tutkimusmatkoja Pärjänjoelle. Yhdistän reissut yhteen blogimerkintään, mökillä kun ei ole nettiä niin ei tule ihan reaaliajassa kirjattua. Syötteen läheinen vakiopaikka alkoi tuntumaan tylsältä ja kalattomalta, joten tein hieman tutkimustyötä kirjallisuuden ja netin parissa. Pärjänjoen luvalla saa kalastaa 38 kilometriä Pärjänjokea, joten muitakin koskipaikkoja luulisi löytyvän. Kansalaisen karttapaikkaa selailemalla löysin jälleen yhden tienpätkän, joka näytti vievän jokivarteen jonkin verran Syötteeltä alavirtaan. Karttaa zoomailemalla kävi vielä ilmi, että alueelta löytyy koskeakin. Ei muuta kuin kartat tulostimen kautta paperille ja reissua odottamaan.
Lähdin etsimään uutta koskialuetta muistaakseni lauantaina (kesälomalla ei ole täyttä selkoa päivistä). Köröttelin sorateitä noin 7km ja pian ymmärsin pääseeni tavoittelemaani paikkaan lähelle jokea. Tie pieneni jatkuvasti, mutta ei mennyt niin pahaksi, etteikö Suzukilla olisi uskaltanut ajaa sinne yksinkin. Tosin loppumatkasta piti jo vaihtaa hitaalle nelivedolle, normaali perheauto olisi kyllä jäänyt matkalle.
Alue osoittautui loistavaksi kalastuskohteeksi. Joki oli näillä main varsin leveä, 30-40 metriä ja vettä oli runsaasti. Sopii oikein hyvin jopa uistinkalastukseen ja perhokalastaja tarvitsee syvyyden ja kovan virtauksen vuoksi miehekkäästi painotettuja perhoja. Joki on ilmeisesti "kalataloudellisesti kunnostettu" näiltäkin seuduin ja onkin varsin mielekäs kalastettava. Joki vaihtelee koskena ja suvantona aina 100 metrin välein ja rauhallisempienkin vesien kohdalla joessa on monttuja ja suuria kiviä. Todella hienon näköistä taimenvettä.
Kalakanta olikin sitten taas pettymys, perinteistä Pärjänjokea. Ensimmäiseltä reissultani sain yhden alamittaisen harjuksen, mistään muusta ei hajuakaan. Toisella reissullani keskiviikkona sattui hieman parempi syönti, saaliina kolme harjusta joista suurin noin 35cm. Ottiperhoina vaaleanvihreä kuulapäälarva, pheasant tail -nymfimuunnos sekä hopearunkoinen Zulu.
Suurin harjus otti kosken loppuliuvun rajavirrasta heti, kun aurinko oli laskenut puiden taakse ja ilma hieman viilentynyt. Kala kävi muutamalla varovaisella tärpillä kuulapäänymfissä, mutta ei jäänyt kiinni. Kalastelin loppuliukua ja sen jälkeistä suvantomutkaa puolisen tuntia ensimmäisen tärpin jälkeen ilman suurempia tapahtumia. Yhden alamittaisen harjuksen sain hieman rauhallisemmasta virrasta. Vaihdoin perhoksi hopearunkoisen Zulun ja palasin takaisin alkuperäiseen tärppipaikkaan. Perhon heitto rajavirtaan, rauhallinen upotus pohjan tuntumaan ja sitten siimaa sisään. Heti kun aloitin siiman vetämisen, harjus nappasi. Minuutin väsytys ja kala haaviin. Komea ja erittäin pulskassa kunnossa oleva harjus. Kalastelin samaa kohtaa vielä pienen tovin, mutta muita tärppejä ei tullut.
Alue on todella rauhallinen, muista kalamiehistä ei ollut paria vanhaa nuotiopohjaa lukuunottamatta jälkeäkään. Alueella oli jokin verran polkuja, mutta nämäkin järkiään porojen käyttämiä. Ehdottomasti tulee kuljettua tuolla vielä jatkossakin, sen verran upean näköistä jokimaisemaa tuolla on. Jokivarttakaan ei tullut kuljettua kuin vajaa kilometri alavirtaan, pitänee tutkia ylävirtakin seuraavalla reissulla.
Jotakuinkin näille seuduin jätin autoni, lännen puoleista tienhaaraa sitten jokivarteen : linkki kansalaisen karttapaikkaan.
Kuvia ei tälläkään kertaa tullut otettua, harmin paikka. Kamera jää aina autoon tai rinkan taskuun, josta sitä ei sitten tule kaivettua esille kalastushurmioissaan. Tänään onkin sitten tarkoitus lähteä yöksi Vaalan Kutujoelle, pitänee nostaa pikkukamera kalastustakin taskuun jo kotona.
Lähdin etsimään uutta koskialuetta muistaakseni lauantaina (kesälomalla ei ole täyttä selkoa päivistä). Köröttelin sorateitä noin 7km ja pian ymmärsin pääseeni tavoittelemaani paikkaan lähelle jokea. Tie pieneni jatkuvasti, mutta ei mennyt niin pahaksi, etteikö Suzukilla olisi uskaltanut ajaa sinne yksinkin. Tosin loppumatkasta piti jo vaihtaa hitaalle nelivedolle, normaali perheauto olisi kyllä jäänyt matkalle.
Alue osoittautui loistavaksi kalastuskohteeksi. Joki oli näillä main varsin leveä, 30-40 metriä ja vettä oli runsaasti. Sopii oikein hyvin jopa uistinkalastukseen ja perhokalastaja tarvitsee syvyyden ja kovan virtauksen vuoksi miehekkäästi painotettuja perhoja. Joki on ilmeisesti "kalataloudellisesti kunnostettu" näiltäkin seuduin ja onkin varsin mielekäs kalastettava. Joki vaihtelee koskena ja suvantona aina 100 metrin välein ja rauhallisempienkin vesien kohdalla joessa on monttuja ja suuria kiviä. Todella hienon näköistä taimenvettä.
Kalakanta olikin sitten taas pettymys, perinteistä Pärjänjokea. Ensimmäiseltä reissultani sain yhden alamittaisen harjuksen, mistään muusta ei hajuakaan. Toisella reissullani keskiviikkona sattui hieman parempi syönti, saaliina kolme harjusta joista suurin noin 35cm. Ottiperhoina vaaleanvihreä kuulapäälarva, pheasant tail -nymfimuunnos sekä hopearunkoinen Zulu.
Suurin harjus otti kosken loppuliuvun rajavirrasta heti, kun aurinko oli laskenut puiden taakse ja ilma hieman viilentynyt. Kala kävi muutamalla varovaisella tärpillä kuulapäänymfissä, mutta ei jäänyt kiinni. Kalastelin loppuliukua ja sen jälkeistä suvantomutkaa puolisen tuntia ensimmäisen tärpin jälkeen ilman suurempia tapahtumia. Yhden alamittaisen harjuksen sain hieman rauhallisemmasta virrasta. Vaihdoin perhoksi hopearunkoisen Zulun ja palasin takaisin alkuperäiseen tärppipaikkaan. Perhon heitto rajavirtaan, rauhallinen upotus pohjan tuntumaan ja sitten siimaa sisään. Heti kun aloitin siiman vetämisen, harjus nappasi. Minuutin väsytys ja kala haaviin. Komea ja erittäin pulskassa kunnossa oleva harjus. Kalastelin samaa kohtaa vielä pienen tovin, mutta muita tärppejä ei tullut.
Alue on todella rauhallinen, muista kalamiehistä ei ollut paria vanhaa nuotiopohjaa lukuunottamatta jälkeäkään. Alueella oli jokin verran polkuja, mutta nämäkin järkiään porojen käyttämiä. Ehdottomasti tulee kuljettua tuolla vielä jatkossakin, sen verran upean näköistä jokimaisemaa tuolla on. Jokivarttakaan ei tullut kuljettua kuin vajaa kilometri alavirtaan, pitänee tutkia ylävirtakin seuraavalla reissulla.
Jotakuinkin näille seuduin jätin autoni, lännen puoleista tienhaaraa sitten jokivarteen : linkki kansalaisen karttapaikkaan.
Kuvia ei tälläkään kertaa tullut otettua, harmin paikka. Kamera jää aina autoon tai rinkan taskuun, josta sitä ei sitten tule kaivettua esille kalastushurmioissaan. Tänään onkin sitten tarkoitus lähteä yöksi Vaalan Kutujoelle, pitänee nostaa pikkukamera kalastustakin taskuun jo kotona.
torstai 26. kesäkuuta 2008
Ohtaoja 25.6.2008
Tulipa tehtyä taas yksi reissu Taivalkosken Ohtaojalle. Paikalle saavuin puolenpäivän jälkeen, parkkipaikalla tuolloin oli Vitarani lisäksi vain yksi, juuri paikalle saapunut auto. Vaihdoin muutaman sanasen näiden naapurikylän miehiksi osoittautuneiden kavereiden kanssa ja kiskoin samalla kahluuvehkeitä niskaan.
Keli oli kuin tehty perhokalastukseen. Pilvistä, satunnaisia sadekuuroja, lämpötila piirun alle 15C.
Aloitin laskuni tällä kertaa aivan ylhäältä, viljelylaitoksen kohdilta ja laskeuduin aina alemmalle laavulle asti. Vettä oli joessa vain vähän ja se oli erittäin kirkasta ; kalastaminen on haastavaa ja on käytettävä pidempiä siimanpituuksia ja siten pidempiä heittoja. Lyhyellä siimalla kalastaessa kalat näkenevät heiluvan ja huitovan kalamiehen. Myös vesikasvillisuus näyttää lisääntyvän päivä päivältä, pian matalilla koskialueilla ei voi kalastaa ollenkaan.
Pääasiallisena vieheenä tällä kertaa oli 10# Kamasanin B100 -koukkuun larvamaiseksi sidottu Red Tag reilulla painotuksella (rungon mittainen lyijylankapainotus) ja vain pienellä punaisella iskupisteellä. Keli ja perho olivat jotakuinkin kohdillaan, koska lukumääräisesti kalaa tuli paljon. Päivän aikana 7 kappaletta alamittaisia taimenia (10-30cm), 3 harjusta (25-40cm) ja yksi nieriä. Harvoin pääsee tälläisiin saalismääriin ainakaan jalokalojen osalta. Kaikki paitsi yhden harjuksen päästin takaisin kasvamaan. Suurimman, noin 40cm harjuksen kolkkasin savustettavaksi.
Isompia kaloja en tällä erää nähnyt edes pinnassa. Kempeleen kavereilla oli näköhavaintoja useammastakin isosta, uistimen perässä pyörähtäneestä kalasta ja vähän myöhemmin paikalle ilmestyneet perhostelijat olivat nostaneet puolitoista kiloisen taimenen.
Keli oli kuin tehty perhokalastukseen. Pilvistä, satunnaisia sadekuuroja, lämpötila piirun alle 15C.
Aloitin laskuni tällä kertaa aivan ylhäältä, viljelylaitoksen kohdilta ja laskeuduin aina alemmalle laavulle asti. Vettä oli joessa vain vähän ja se oli erittäin kirkasta ; kalastaminen on haastavaa ja on käytettävä pidempiä siimanpituuksia ja siten pidempiä heittoja. Lyhyellä siimalla kalastaessa kalat näkenevät heiluvan ja huitovan kalamiehen. Myös vesikasvillisuus näyttää lisääntyvän päivä päivältä, pian matalilla koskialueilla ei voi kalastaa ollenkaan.
Pääasiallisena vieheenä tällä kertaa oli 10# Kamasanin B100 -koukkuun larvamaiseksi sidottu Red Tag reilulla painotuksella (rungon mittainen lyijylankapainotus) ja vain pienellä punaisella iskupisteellä. Keli ja perho olivat jotakuinkin kohdillaan, koska lukumääräisesti kalaa tuli paljon. Päivän aikana 7 kappaletta alamittaisia taimenia (10-30cm), 3 harjusta (25-40cm) ja yksi nieriä. Harvoin pääsee tälläisiin saalismääriin ainakaan jalokalojen osalta. Kaikki paitsi yhden harjuksen päästin takaisin kasvamaan. Suurimman, noin 40cm harjuksen kolkkasin savustettavaksi.
Isompia kaloja en tällä erää nähnyt edes pinnassa. Kempeleen kavereilla oli näköhavaintoja useammastakin isosta, uistimen perässä pyörähtäneestä kalasta ja vähän myöhemmin paikalle ilmestyneet perhostelijat olivat nostaneet puolitoista kiloisen taimenen.
maanantai 23. kesäkuuta 2008
Kyllä kesälomalla on mukavaa...
... kun viimein ehtii kalastamaan sydämensä kyllyydestä.
Eilen oli sitten viimein se pitkään odotettu, ensimmäinen virallinen kesälomapäivä suoraan juhannuksen pyhien jatkona. Juhannuksen aikaan asusteltiin mökillä ja ehdimpä tuota kalastelemaankin. Koskia tuli koluttua neljänä päivänä putkeen ja ehdinkin Iijoelle, Pärjänjoelle (kahtena iltana) sekä Ohtaojalle. Kalaa tuli lukumääräisesti hyvin, mutta hyvin harva oli syömäkokoinen. Jokaisesta kohteesta nousi harjusta, taimentakin muista paitsi Iijoesta. Tämän lisäksi Ohtaojan pikkunieriät ottivat syvästä, rauhallisesta virrasta pienikokoiseen, jäniksen karvasta sidottuun kuulapäähän. Noita 10-20 cm nieriöitä tulikin useampia.
Kelit olivat koillismaalla lomailijalle varsin kohdillaan. Kalastajalle taas liian kuumat ja aurinkoiset; kala ei syö ja perhokalastajan uniformussa tulee tuskaisen kuuma.
Sääskiä tuntuu tälle kesälle siunaantuneen erittäin paljon, varsinkin jos vertaa kahteen kolmeen edelliseen kesään. Kunniamaininta rikkaasta sääskipopulaatiosta menee tällä erää Pärjänjoelle, jossa päälaelle sekunnissa laskeutuvien sääskien kokonaispaino riittää luhistamaan raavaimmankin miehen ryhdin ja kahvit täytyy nauttia pillillä suoraan termospullosta kymmenien hukkumisuhrien välttämiseksi.
p.s. Kamera jäi jokaikiseltä reissulta vahingossa mökille. Lisäilen kuvia, mikäli parina päivänä mukana olleet reissukaverit niitä minulle luovuttavat.
Eilen oli sitten viimein se pitkään odotettu, ensimmäinen virallinen kesälomapäivä suoraan juhannuksen pyhien jatkona. Juhannuksen aikaan asusteltiin mökillä ja ehdimpä tuota kalastelemaankin. Koskia tuli koluttua neljänä päivänä putkeen ja ehdinkin Iijoelle, Pärjänjoelle (kahtena iltana) sekä Ohtaojalle. Kalaa tuli lukumääräisesti hyvin, mutta hyvin harva oli syömäkokoinen. Jokaisesta kohteesta nousi harjusta, taimentakin muista paitsi Iijoesta. Tämän lisäksi Ohtaojan pikkunieriät ottivat syvästä, rauhallisesta virrasta pienikokoiseen, jäniksen karvasta sidottuun kuulapäähän. Noita 10-20 cm nieriöitä tulikin useampia.
Kelit olivat koillismaalla lomailijalle varsin kohdillaan. Kalastajalle taas liian kuumat ja aurinkoiset; kala ei syö ja perhokalastajan uniformussa tulee tuskaisen kuuma.
Sääskiä tuntuu tälle kesälle siunaantuneen erittäin paljon, varsinkin jos vertaa kahteen kolmeen edelliseen kesään. Kunniamaininta rikkaasta sääskipopulaatiosta menee tällä erää Pärjänjoelle, jossa päälaelle sekunnissa laskeutuvien sääskien kokonaispaino riittää luhistamaan raavaimmankin miehen ryhdin ja kahvit täytyy nauttia pillillä suoraan termospullosta kymmenien hukkumisuhrien välttämiseksi.
p.s. Kamera jäi jokaikiseltä reissulta vahingossa mökille. Lisäilen kuvia, mikäli parina päivänä mukana olleet reissukaverit niitä minulle luovuttavat.
maanantai 16. kesäkuuta 2008
Inninkoski, Kiiminkijoki, 15.6.2008
Sunnuntai-illan puhteena parin tunnin reissulla Inninkoskella. Vettä on vielä aavistuksen paljon, mutta kovasti jo edelliskerrasta laskenut. Samalla vesi on kovasti myös lämmennyt.
Reissulle sattui ensimmäinen kunnon vesisade moneen viikkoon. Vettä tuli taivaalta jatkuvasti, ilman lämpötila ~12 astetta. Sääskiä jokivarren pusikoissa todella paljon, huomattavasti edellisvuotista enemmän. Kuviakaan ei tullut otettua, kun vedenpitävä kamera on vielä hankkimatta.
Kaloista ei mitään havaintoa. Tyypillistä Inninkoskea. Viime aikoina paljon muita jokia kalastelleena on harmikseni pakko todeta, että Kiiminkijoen kalakannoissa ei ole paljoa kehumista. Tyypillisesti jokireissuilla perhoon ottaa vähintään pienet harjuksen ja taimenen poikaset, mutta Kiiminkijoen ylemmillä koskilla näitäkään näkyy harvoin. Ainakin harvemmin kuin esimerkiksi Iijoen koskikalastuskohteissa. Pitäisi merlkein perehtyä tarkemmin Kiiminkijoen latvamaisemiin, esim turvesoiden ja maatalouden määrään. Juuri muuta selitystä en kalakannan huonolle kunnolle keksi, kuin tehomaatalouden aiheuttaman huonon vedenlaadun.
Kalaton reissu, mutta kokemus kasvattaa.
Reissulle sattui ensimmäinen kunnon vesisade moneen viikkoon. Vettä tuli taivaalta jatkuvasti, ilman lämpötila ~12 astetta. Sääskiä jokivarren pusikoissa todella paljon, huomattavasti edellisvuotista enemmän. Kuviakaan ei tullut otettua, kun vedenpitävä kamera on vielä hankkimatta.
Kaloista ei mitään havaintoa. Tyypillistä Inninkoskea. Viime aikoina paljon muita jokia kalastelleena on harmikseni pakko todeta, että Kiiminkijoen kalakannoissa ei ole paljoa kehumista. Tyypillisesti jokireissuilla perhoon ottaa vähintään pienet harjuksen ja taimenen poikaset, mutta Kiiminkijoen ylemmillä koskilla näitäkään näkyy harvoin. Ainakin harvemmin kuin esimerkiksi Iijoen koskikalastuskohteissa. Pitäisi merlkein perehtyä tarkemmin Kiiminkijoen latvamaisemiin, esim turvesoiden ja maatalouden määrään. Juuri muuta selitystä en kalakannan huonolle kunnolle keksi, kuin tehomaatalouden aiheuttaman huonon vedenlaadun.
Kalaton reissu, mutta kokemus kasvattaa.
Kutujoki, Vaala, 14.6.2008
Kesän ensimmäinen reissu Vaalan Kutujoelle. Tällä kertaa seurana Marko. Lähtö Oulusta lauantaiaamuna kahdeksan korvilla ja lupien osto Utajärveltä matkan varrelta. Kalastus aloitettiin Monisaariselta kymmenen maissa. Keli oli pääpiirteissään aurinkoinen, satunnaisia pilviä lukuunottamatta. Iltapäivästä muutama lyhyt sadekuuro.
Kalastus aloitettiin siis Monisaarisen tienoilta. Pientä kalaa oli koskissa runsaasti, itsekin taisin nostaa kymmenisen kappaletta 10-15 cm taimenen poikasia sekä samanverran salakoita ja jopa muutaman harjuksenpoikasen. Perhoista kelpasi kaikki, aina kuulapäälarvasta red tagiin ja tinseliin. Isoimmista kaloista ei pienintäkään merkkiä.
Aamupäivä saatiinkin kalastella omissa oloissamme, iltapäivän taitteessa ylävirran suunnasta palattuamme laavulla oli muutama virvelimies virittelemässä vehkeitään. Koskessakin näkyi olevan yksi perhostelija, ilmeisesti juurikin samaisia salakoita nostelemassa.
Yleisöryntäyksen huomattuamme koimme paremmaksi siirtyä rauhallisemmille kalastusmaille ja suuntasimme kohti Taimeroista. Taimeroisella olikin rauhallisempaa, vain kaksi kalamiestä. Taimeroisen koskesta vaaleanvihreään kuulapäälarvaan nappasi hieman vajaa 40cm harjus, jonka kolkkasin ruokakalaksi. Oli muuten kesän ensimmäinen.
Muutamat kalamiehet ohimennessä haastattelimme. Harvassa oli saaliit kaikilla tuona päivänä, ilmeisesti istutuksia ei vielä ole aloitettu ja luonnonkalat eivät olleet otillaan.
Erittäin komeat maastot, joki on kuin perhokalastajalle varta vasten tehty. Vettä oli vielä hieman reilusti, mutta jos kesä jatkuu näin kuivana, mennään varmasti viime kesäisten vedenkorkeuslukemien alle.
Pelivehkeinä minulla oli ensimmäistä kertaa edellisenä päivänä Kalakaverista ostamani Vangenin #5 -luokkainen Pulse -setti. Kaikenkaikkiaan hintaansa nähden kohtuullinen paketti ja toimii ainakin itselleni varsin hyvin. Muutama miinus pitää kuitenkin mainita :
- Kela on raskas
- Perustin on turhan liukas, omat solmuni eivät tahtoneet pitää
- Kelluva siima kastuu nopeasti ja menettää kelluvuuttaan.
Kalastus aloitettiin siis Monisaarisen tienoilta. Pientä kalaa oli koskissa runsaasti, itsekin taisin nostaa kymmenisen kappaletta 10-15 cm taimenen poikasia sekä samanverran salakoita ja jopa muutaman harjuksenpoikasen. Perhoista kelpasi kaikki, aina kuulapäälarvasta red tagiin ja tinseliin. Isoimmista kaloista ei pienintäkään merkkiä.
Aamupäivä saatiinkin kalastella omissa oloissamme, iltapäivän taitteessa ylävirran suunnasta palattuamme laavulla oli muutama virvelimies virittelemässä vehkeitään. Koskessakin näkyi olevan yksi perhostelija, ilmeisesti juurikin samaisia salakoita nostelemassa.
Yleisöryntäyksen huomattuamme koimme paremmaksi siirtyä rauhallisemmille kalastusmaille ja suuntasimme kohti Taimeroista. Taimeroisella olikin rauhallisempaa, vain kaksi kalamiestä. Taimeroisen koskesta vaaleanvihreään kuulapäälarvaan nappasi hieman vajaa 40cm harjus, jonka kolkkasin ruokakalaksi. Oli muuten kesän ensimmäinen.
Muutamat kalamiehet ohimennessä haastattelimme. Harvassa oli saaliit kaikilla tuona päivänä, ilmeisesti istutuksia ei vielä ole aloitettu ja luonnonkalat eivät olleet otillaan.
Erittäin komeat maastot, joki on kuin perhokalastajalle varta vasten tehty. Vettä oli vielä hieman reilusti, mutta jos kesä jatkuu näin kuivana, mennään varmasti viime kesäisten vedenkorkeuslukemien alle.
Pelivehkeinä minulla oli ensimmäistä kertaa edellisenä päivänä Kalakaverista ostamani Vangenin #5 -luokkainen Pulse -setti. Kaikenkaikkiaan hintaansa nähden kohtuullinen paketti ja toimii ainakin itselleni varsin hyvin. Muutama miinus pitää kuitenkin mainita :
- Kela on raskas
- Perustin on turhan liukas, omat solmuni eivät tahtoneet pitää
- Kelluva siima kastuu nopeasti ja menettää kelluvuuttaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)