Perhokalastajan joulu

Noniin. Joulun pyhät lähestyy, töitä olisi vielä muutama päivä. Kaiken kiireen keskellä ehtii onneksi kuitenkin hengähtämäänkin ja suomaan muutaman hetken harrastuksilleen. Päivitämpä tässä muun tohinan ohella blogiakin, edellisestä kirjauksesta onkin taas tovi.



Ilmastonmuutos lämmittää talvia täällä Oulunseudullakin. On joulukuun 20 päivä ja ilmanlämpötila pari astetta plussan puolella. Lunta on maassa ja välillä pakkasiakin pidellyt, mutta virtavedet vielä ainakin osin sulia. Markon kanssa pidemmän aikaa suunniteltu makkaranpaistoreissu toteutui viimein tänään. Kohteeksi valikoitui Kiiminkijoen Inninkoski. JA TOTTAKAI VAVAT MUKAAN!

Joki oli pääosin suvantopaikoista jo jäässä, mutta kosket ja koskien rannat vielä sulina. Inninkosken niska ja loppuliuku olivat auki ja rannalta pääsi heittämään vielä varsin hyvin. Kaloja ei tällä(kään) erää näkynyt, mutta pääsipähän kastelemaan siimat vielä kerran tälle vuodelle. Onneksi ei tullut töissä mainostettua mitään joulukalan noutamisesta, vaikka joillekin kalareissusta taisin mainitakin... Kyllä se kalastuksesta käy tämä talvikalastuskin, perhovehkeiden kanssa kun esimerkiksi vaparenkaiden jäätyminen ei ole niin paha ongelma kuin virvelimiehille. Sormet pitää vain muistaa suojata hyvin, esimerkiksi neopreenihansikkain.








Joulu. Vuoden parasta aikaa. Saa ostaa lahjoja. Itselle.

Tänä vuonna yksi parhaimmista joululahjoista perhokalastajalle on varmasti kokoonpanon Hiltunen/Salmi/Eloranta/Rantala/Saari toimittama lähes 400 sivuinen opus nimeltään Taitava Perhokalastaja (ISBN 9789525687071). Itse tilasin kirjan Arma Fennicalta heti myynnin alettua ja olen pitänyt. Kirja kertoo monipuolisesti suomalaisesta perhokalastuksesta aina kalalajeista kahden käden keppien heittotyyleihin ja kirjailijat tuntuvat tietävän mistä kirjoittavat. Sisällöltään loistava teos, kuvien laadussa ja kiroitusvireissä olisi voinut parantaa.

Tilintekoa loppukaudesta

Vähillä on jäänyt paitsi perhokalastuksesta bloggaaminen, myös varsinainen suorittaminen. Töissä on ollut järjetön kiire ja tuo metsästysharrastuksen opettelukin on syönyt aikaa. Elo-/syyskuun kalastusreissut on laskettavissa helpostikin yhden käden sormin.

Harmittavin takaisku kalastuksen saralla on Kalakaverin perhokalastuskurssin/-reissun peruuntuminen. Ostin kesemmällä Vangenin viitosluokkaisen setin ja tämän kaupan myötä tarjoutui mahdollisuus osallistua Kalakaverin perinteiselle perhokalastuksen jatkokurssille. Kurssi oli tarkoitus pitää Livojoella. Odotin reissua suurella mielenkiinnolla; kolmen neljän vuoden harrastamisen ja itseopiskelun jälkeen olisi viimein päässyt katsomaan mallia ja kyselemään neuvoja kavereilta, ketkä hommaa ovat harrastaneet jo pidempään. Tähän asti henkkoht oppima perhokalastuksen saralla on tullut lähinnä kirjallisuudesta ja oman yrityksen ja erehdyksen kautta.

No, ensin reissu siirtyi muutamalla viikolla Livojoen syystulvan vuoksi (myös Iijoen vesi on ollut harvinaisen korkealla). Uuden ajankohdan lähestyessä käsittääkseni kaikki muut osallistujat olivat ilmoittautumisensa peruuttaneet, joten reissu siirrettiin ensi kevääseen. Todella harmillista, odotin reissua kovasti. Kaikki kunnia Kalakaverille, kun tällaisia mahdollisuuksia järjestävät.



Metsästyshommia on tullut tosiaan opeteltua. Kortin suoritin viime syksynä ja kesä on rampattu kiekkoja ampumassa. Nyt on muutaman kerran tullut käytyä mökiltä käsin sorsa- ja kanalintujahdissa. Järveltä saaliiksi on tullut yksi kuville laskeutunut tavi. Koillismaan soilla olen käynyt nyt syyskesäloman aikana kahtena aamuna kanalintuja etsimässä. Molemmilla kerroilla saalista onkin tullut, ensin riekko ja sitten teeri. Ampumaharjoittelu on kannattanut, molemmat on tipahtaneet vaistolaukauksella lennosta.

Alla vielä kuva ensimmäisestä kanalintusaaliistani, Olvassuon suunnalta ammutusta riekosta. Lihoista saan tehtyä hyvän päivällisen, höyhenpeite säästetään suurin osin ensi talven perhonsidontamateriaaliksi.

Ohtaoja 13.9.2008

Lauantaina tuli pitkästä aikaa pyhitettyä sitten päivän verran aikaa perhokalastukselle. Muutaman työkaverin kanssa pyörähdimme Ohtaojalla kalastelemassa. Itse heitin perhoa, muut uistinta. Keli oli kertakaikkiaan loistava, aamulla lähdön aikaan Syötteellä oli asteen verran pakkasta. Aurinko paistoi ja ruskakin alkaa olemaan kohdallaan, kyllä siellä koillismaan luonnossa taas mieli lepää. Valokuvia ei itsellä tullut otettua, monen viikon tauon jälkeen kun pääsi kalalle niin ei malttanut sen vertaa taukoa pitää että olisi kameran kaivanut repusta.

Perhossa ainoat tapahtumat olivat Ohtaojan alemman laavun molemmilla puolin. Ylävirran puolella, heti laavun alla olevassa mutkassa nappasivat ensimmäiset harjukset. Sain _erittäin_ lihavaksi sidotun red tagini uitettua sopivan syvällä sopivaan monttuun ja tuloksena olikin harjus toinen toisensa jälkeen. Kaikenkaikkiaan samasta pienestä montusta nousi neljä harjusta sekä muutaman vielä karkuutinkin. Mittaa veijareilla oli 20-30cm.

Seuraavat tapahtumat löytyi muutama sata metriä alempaa, jossa kosken loppuliu'usta kaksi juuri mitat täyttävää harjusta. Kaikki kuusi harjusta vapautin vahingoittumattomana.

Neljästä virvelimiehestä kaksi taisi saada kalaa, toinen Ohtaojasta kaksi alamittaista taimenta ja toinen Iijoen puolelta yhden alamittaisen taimenen.

Niimpä niin

Kuten edellinen merkintäkin kertoo, kesälomat on loppuneet jo kuukausi sitten. Tärkeä deadline lähestyy ja vaikuttaa muun muassa vapaa-ajan määrään. Työkiireet ja lähestyvän metsästyskauden valmistelut ovat aiheuttaneet sen, että kalalle ei juuri ole ehtinyt. No, nyt on varmaan tämän kesän savikiekot rikottu ja voi alkaa odottamaan kanalintujahdin alkua, työkiireetkin helpottavat pian.

Simojoelle tuli tehtyä visiitti Markon kanssa heinäkuun lopussa. Vettä oli paljon, kalaa edelleenkin vähän. Pari hassua harjusta taisin saada, taimenista ei mitään havaintoa. Aloittelimme kalastuksen taas Ranuan Saarikoskelta ja siitä sitten päivän myötä laskeuduimme alajuoksulle aina Simon rajalle asti. Nordic Pro-flyfishingin sivuilta löytyneiden perhokalastajan navigaatiopisteiden avulla uskalluimme hakeutumaan (ja jopa löysimme) uusia kalastuskoskia. Näistä ainakin sääskikoski (vai mikä se nyt oli) oli varsin vaikuttava ja sinne tuleekin varmasti palattua.

Sääskikoskella tapahtuikin episodi, jonka muistan varmasti lopun ikääni. Kosken loppuliu'un rajalta tarrasi kuulapäähän noin 30cm särki. Ehdin näkemään ja tunnistamaan kalan, joka heti tärpin jälkeen veti heinikkoon. Pian siima kuitenkin pakeni heinikosta ja suuntasi kauemmas syvempään veteen. Jarru alkoi laulamaan ja viitosluokkainen vapa taipumaan. Ihmeissäni väsyttelin tätä Simojoen väkevintä särkeä kymmenisen minuuttia, kunnes kala alkoi väsymään ja nousi pintaan. Tässä vaiheessa paljastui, että 70cm hauki oli napannut perhooni ottaneen särjen! Pitkän väsytyksen jälkeen hauki ilmeisesti säikähti lähestyvää haavia ja päästi irti. 20 sekuntia myöhemmin hauki oli kuitenkin taas kiinni särjessä ja veti siimaa ulos. Sama episodi toistui vielä kerran. Lopulta hauen hermot kuitenkin pettivät ja se luopui kiistakapulana olleesta särjestä. Särki oli shown lopuksi melkoisen huonossa kunnossa, pyrstö melkein irti ja päästäkin puolet kadonneena.

Simojoen reissun lisäksi 9.8. tuli käytyä kolmen tunnin reissulla Ohtaojalla. Vesi oli entistäkin matalampana ja kalastettavat kohdat erittäin vähissä. Saaliiksi muutama alamittainen taimen ja yksi, noin 35cm nieriä.

Tänäiltana olisi tarkoitus käydä Kipinässä ensimmäistä kertaa tälle kesää. Eilen mökiltä ajellessa piipahdin tarkastamassa vesitilanteen ja kalastettavaltahan tuo näytti. Vettä oli suhteellisen paljon, mutta aivan metsästä ei sentään tarvitse kalastaa.

Töissä taas

Ensimmäinen työpäivä takana, kolmen viikon kesäloman jälkeen. Tuskaista se on, ilmeisesti en ehtinyt kalastelemaan tarpeeksi. Seuraava reissu on kuitenkin jo suunnitteilla, Marko ehdotteli tulevaksi viikonlopuksi ekskursiota Simojoelle. Kuulostaa hyvältä, mutta mieleni halajaisi myös Taivalkosken suuntaan, Iijoen koskikalastusalueelle. No, saa nähdä minne mennään, jokatapauksessa taas mukava reissu tulossa ja kohde on vain pieni detalji.

Viimeinen lomaviikko tulikin asusteltua mökillä. Kalassakin ehdin käymään, kaksi kertaa Ohtaojalla. Niistä en kirjoittanut omia raporttejaan, kun mökillä ei nettiä ole. Toisaalta, eipä niistä ole paljoa kerrottavaakaan. Noin 5h kalastusta per reissu, kaikenmoiset perhot tuli kokeiltua ja saaliiksi lähinnä alamittaista taimenta. Paremmalla reissulla kymmenkunta kalaa, huonommallakin kolme. Jälkimmäisellä reissulla kodan luona oli parikin kookkaampaa eväkästä perhoa haistelemassa, mutta eivät kuitenkaan tarttuneet kunnolla.

Kesän aikana on tullut kalastelua sen verran paljon, että perhohävikki on ollut kovaa. Nyt kun työt on alkaneet, on taas hyvää aikaa istua sidontapenkin ääressä. Jollain reissullani tein päätöksen, että kalastan jatkossa enemmän isommilla perhoilla. Pitänee opetellessa siis mm. streamereiden sidontaa. Josko tässä syksyä kohti pääsisi sitten isompienkin kalojen makuun.

Nyt taas kirjallisuuden ja netin tietolähteiden pariin. Kalastuskohteen valinta on tarkkaa ja aikaavievää työtä...

Kutujoki 5.7.2008

Iltareissulle Vaalan Kutujoelle, taas Markon kanssa. Keli pääosin aurinkoinen, lämpötila kymmenen asteen molemmin puolin. Muutama pieni sadekuuro, mutta eivät päässeet kastelemaan. Jokivesi huomattavasti lämpimämpää kuin ilma ja veden lämpötila ilmeisesti vaikuttaa jo kalojen aktiivisuuteen etenkin päiväsaikaan.



Isompia kaloja ei saatu siiman päähän. Pitkin iltaa nousi salakkaa, pientä harjusta ja taimenen poikasta. Puolen yön lähestyessä ja ilman hieman viilentyessä suurempikin kala nousi koskeen ja pintoi satunnaisesti, mutta ei ottanut mihinkään tarjottuun perhoon. Itse paikallistin useammankin suuren kalan (lie kirjolohia) ja jokaiselle tarjosin useamman sorttista perhoa, mutta kalat eivät näistä kiinnostuneet.



Savustuskalat jäi saamatta tältäkin reissulta, mutta jospa sitten taas seuraavalla kerralla.

Pärjänjokea tutkimassa

Muutamia tutkimusmatkoja Pärjänjoelle. Yhdistän reissut yhteen blogimerkintään, mökillä kun ei ole nettiä niin ei tule ihan reaaliajassa kirjattua. Syötteen läheinen vakiopaikka alkoi tuntumaan tylsältä ja kalattomalta, joten tein hieman tutkimustyötä kirjallisuuden ja netin parissa. Pärjänjoen luvalla saa kalastaa 38 kilometriä Pärjänjokea, joten muitakin koskipaikkoja luulisi löytyvän. Kansalaisen karttapaikkaa selailemalla löysin jälleen yhden tienpätkän, joka näytti vievän jokivarteen jonkin verran Syötteeltä alavirtaan. Karttaa zoomailemalla kävi vielä ilmi, että alueelta löytyy koskeakin. Ei muuta kuin kartat tulostimen kautta paperille ja reissua odottamaan.

Lähdin etsimään uutta koskialuetta muistaakseni lauantaina (kesälomalla ei ole täyttä selkoa päivistä). Köröttelin sorateitä noin 7km ja pian ymmärsin pääseeni tavoittelemaani paikkaan lähelle jokea. Tie pieneni jatkuvasti, mutta ei mennyt niin pahaksi, etteikö Suzukilla olisi uskaltanut ajaa sinne yksinkin. Tosin loppumatkasta piti jo vaihtaa hitaalle nelivedolle, normaali perheauto olisi kyllä jäänyt matkalle.

Alue osoittautui loistavaksi kalastuskohteeksi. Joki oli näillä main varsin leveä, 30-40 metriä ja vettä oli runsaasti. Sopii oikein hyvin jopa uistinkalastukseen ja perhokalastaja tarvitsee syvyyden ja kovan virtauksen vuoksi miehekkäästi painotettuja perhoja. Joki on ilmeisesti "kalataloudellisesti kunnostettu" näiltäkin seuduin ja onkin varsin mielekäs kalastettava. Joki vaihtelee koskena ja suvantona aina 100 metrin välein ja rauhallisempienkin vesien kohdalla joessa on monttuja ja suuria kiviä. Todella hienon näköistä taimenvettä.

Kalakanta olikin sitten taas pettymys, perinteistä Pärjänjokea. Ensimmäiseltä reissultani sain yhden alamittaisen harjuksen, mistään muusta ei hajuakaan. Toisella reissullani keskiviikkona sattui hieman parempi syönti, saaliina kolme harjusta joista suurin noin 35cm. Ottiperhoina vaaleanvihreä kuulapäälarva, pheasant tail -nymfimuunnos sekä hopearunkoinen Zulu.

Suurin harjus otti kosken loppuliuvun rajavirrasta heti, kun aurinko oli laskenut puiden taakse ja ilma hieman viilentynyt. Kala kävi muutamalla varovaisella tärpillä kuulapäänymfissä, mutta ei jäänyt kiinni. Kalastelin loppuliukua ja sen jälkeistä suvantomutkaa puolisen tuntia ensimmäisen tärpin jälkeen ilman suurempia tapahtumia. Yhden alamittaisen harjuksen sain hieman rauhallisemmasta virrasta. Vaihdoin perhoksi hopearunkoisen Zulun ja palasin takaisin alkuperäiseen tärppipaikkaan. Perhon heitto rajavirtaan, rauhallinen upotus pohjan tuntumaan ja sitten siimaa sisään. Heti kun aloitin siiman vetämisen, harjus nappasi. Minuutin väsytys ja kala haaviin. Komea ja erittäin pulskassa kunnossa oleva harjus. Kalastelin samaa kohtaa vielä pienen tovin, mutta muita tärppejä ei tullut.

Alue on todella rauhallinen, muista kalamiehistä ei ollut paria vanhaa nuotiopohjaa lukuunottamatta jälkeäkään. Alueella oli jokin verran polkuja, mutta nämäkin järkiään porojen käyttämiä. Ehdottomasti tulee kuljettua tuolla vielä jatkossakin, sen verran upean näköistä jokimaisemaa tuolla on. Jokivarttakaan ei tullut kuljettua kuin vajaa kilometri alavirtaan, pitänee tutkia ylävirtakin seuraavalla reissulla.

Jotakuinkin näille seuduin jätin autoni, lännen puoleista tienhaaraa sitten jokivarteen : linkki kansalaisen karttapaikkaan.

Kuvia ei tälläkään kertaa tullut otettua, harmin paikka. Kamera jää aina autoon tai rinkan taskuun, josta sitä ei sitten tule kaivettua esille kalastushurmioissaan. Tänään onkin sitten tarkoitus lähteä yöksi Vaalan Kutujoelle, pitänee nostaa pikkukamera kalastustakin taskuun jo kotona.