Pitkästä aikaa tuli kaiveltua sidontavehkeet esiin. Olisiko auringonpaiste ja nollakeli muistuttaneet pian koittavasta keväästä? No, oli miten oli, puolenkymmentä bucktail-striimeriä, jokunen nymfi ja pari larvaa tuli sitaistua ajankuluksi. Jospa tämän sidonnan saisi taas täyteen vauhtiin piakkoin, että ehtii rasiat täyttää ennen kuin kausi taas starttaa täysillä. Jos vanhat merkit pitävät paikkaansa, tietyntyyppisiä perhoja kuluu taas melkoiset kasat. Joku viisas joskus sanoikin (tai kirjoitti), että mitä vähemmän pohjatärppejä, sitä kauempana perho ui kaloista.
Sidontaharrastuksen osalta voisin tavoitteeksi ottaa levysiipitekniikan opettelun sekä perehtyä hieman enemmän noiden isomman kokoluokan perhojen sidontaan (esim streamerit). Viime kauden lopulla taisinkin luvata itselleni, että lisäisin rohkeasti isojen perhojen käyttöä kalastustilanteissa. Jotenkin pienellä perholla kalastaminen tuntuu aina "turvallisemmalta", siihen kun noin teoreettisesti voi ottaa sekä iso että pieni eväkäs.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti