Tyrnäväjoki 16.5.2009

Tänään tuli tehtyä perhostelureissu Tyrnäväjoelle parin vuodeon tauon jälkeen. Kalastusluvat oli tarkoitus ostaa matkan varrelta paikalliselta kioskilta, mutta paikanpäällä totesimme kioskin aukeavan vasta puolilta päivin. Onneksi mukaan tuli netistä löytynyt kalastuskunnan yhteyshenkilön puhelinnumero, jonka kautta apu (=luvat) sitten löytyi. Samalla kuulimme, että jokeen on edellisviikolla istutettu 150kg Ohtaojalla kasvanutta nieriää.

Aloituspaikakka valittiin Suutarinjärven leveysasteilta ja suoritettiin lyhyt pistokeikka ensimmäiseen pooliin. Keli oli jo aloittaessa lämmin, noin 15 astetta ja aurinko paistoi täydeltä taivaalta. Vesi vielä tulvan jäljiltä korkealla, itseasiassa aikalailla parhaimmillaan kalastusta ajatellen. Ensimmäisen etapin jälkeen suuntasimme makkaranpaistoon laavupaikalle, jossa olikin tulet valmiina vielä edellisten "erämiesten" jäljiltä. Olipa heiltä tuonne jäänyt muutakin; nuotiossa paistettu hauki poljettuna maahan metri laavusta, grillimakkaroita lillumassa joen suvannossa ja tyhjiä energiajuomapulloja puun juurella. Ei ole äiti ilmeisesti vielä opettanut näitäkään räkänokkia tavoille. No, tästä huolimatta makkarat saatiin paistettua ja laavupaikallakin kokeiltiin muutamia uittoja. Molemmat paikat kuitenkin kalastettiin kahteen mieheen kalatta ja tärpittä.



Seuraavaksi laskettiin taas jokea alaspäin, "mutkaan". Kyseisellä paikalta löytyy pitkä pätkä toinen toistaan seuraavia pikkukoskia, joiden välissä hieman tyynempia kohtia. Hiekkapohja ja välissä joessa isojakin kiviä. Itseasiassa nyt korkean veden aikaan muistuttaa aika paljon Syötteen alapuolista Pärjänjokea. Tyrnäväjoen vedenlaatua tosin ei voi Pärjään verratakaan; maatalous ja joen alkulähteiltä humuksensa jokeen laskevat turvesuot ovat tehneet tehtävänsä. Vesi on likaisen ruskeaa, humuspitoista ja loppukesästä jo pahan hajuistakin. Harmi sinänsä, joen yläjuoksulta löytyy varsin mukavan näköistä koskenpätkää ja luonnonkalallekin kutupaikkoja olisi tarjolla yllin kyllin.

Mutkastakaan ei kalaa löytynyt. Vajaan parin tunnin kalastuksen jälkeen kotiin. Perhoja on turha tähän merkitä muistiin, kun tärppiäkään ei havaittu. Kelien ja maisemien puolesta hyvä reissu, harmi vain kun ei kalaa sattunut kohdalle.

Ohtaoja 1. ja 3.5.2009

Kalastuskauden avasin tänäkin vuonna Ohtaojalla, tällä kertaa heti kauden ensimmäisenä päivänä 1.5.2009. Onneksi olin ostanut (kausi)luvan etukäteen netistä, sillä Ookastopille oli näemmä tullut stoppi. Olisin käynyt nautiskelemassa perinteiset Ookastopin pullakahvit joelle mennessä, mutta ovi olikin lukossa ja valot poissa. Ovessa oli lappu, jossa kiiteltiin asiakkaita menneistä vuosista. Harmi, kun noinkin perinteinen paussipaikka hävisi kartalta. Ja sitäpaitsi, Oulun suunnasta Ohtaojalle menevät kalastajat joutunevat nyt hakemaan kalastuslupansa Taivalkoskelta (tai netistä)? Virka-aikaanhan lupia saa siitä RKTL:n kasvatuslaitokseltakin, mutta harva kalamies taitaa virka-aikaan olla liikenteessä.



Joelle saavuin puolen päivän aikaan. Soratie oli vielä lumihangen alla, joten auto jäi infotaululle laitoksen viereen. Keli oli jälleen järjettömän hieno; aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja lämpötila huiteli +15 asteen tienoilla. Joki oli kokonaan sula, vettä kohtuullisesti mutta tulvasta ei vielä tietoakaan. Maastossa lunta oli vielä polveen asti. Kalastajia oli itseni lisäksi kymmenkunta. Muutamia yksittäisiä korentoja oli ilmassa ja tipahteli veteenkin, mutta kalojen pintakäyntejä en havainnut.



Kalastin nelisen tuntia, lähinnä karvasiipistreamereilla ja liitseillä. Kalusto 5 -luokkaisena ja keppi 9 jalkainen, mielestäni aikalailla sopiva kokoluokka tuolle maastolle. Pääasiassa kalastin ensimmäisestä laavusta alaspäin, jotakuinkin seuraavalle sillalle asti. Ensimmäisellä pätkällä (laitokselta ensimmäiselle laavulle) oli turhan paljon tungosta, sinne en kehdannut lähteä jonottamaan. Kaloista en valitettavasti saanut havaintoakaan, mutta eksoottiset olosuhteet tekivät reissusta silti hienon. Muutaman kalamiehen haastattelin kulkiessani, mutta kalaa ei kukaan muukaan ollut nähnyt. Joku tiesi jonkun tienneen, että istutukset olisi kuitenkin aloitettu ennen kauden avausta.

Piipahdin joella myös sunnuntaina 3.5. Keli oli ylläkuvattuun verrattava, kenties hieman pilvisempi. Muita kalastajia ei näkynyt. Keskitin kalastuksen tällä kertaa laitoksen ja ensimmäisen laavun väliseen osuuteen.

Liekkö omaa kuvitelmaani, mutta olin tulkitsevinani veden jonkin verran nouseen perjantaisesta reissusta. Ainakin heti alkupätkällä vettä oli jo kesäistä huomattavasti enemmän ja tietyissä paikoissa jo yli äyräidenkin. Kaloista ei havaintoja tälläkään reissulla. Korentoja oli ilmassa ja joen pinnassa perjantaista huomattavan enemmän, mutta kaloja (jos joessa sellaisia oli) veden pinnalla surffaavaat korennot eivät kiinnostaneet. Kun korennot eivät kaloille kelvanneet, jätin itsekin pinturit rasiaan ja kalastelin taas streamerilla. Syvimpiä kohtia ronkin myös painotetulla jäniksenkarvanymfillä.

Niin, kausilupa taas taskussa ja kaksi reissua takana. Kaloista ei havaintoja, ei edes toisten perkuujätteitä. Vappuviikonlopun hienot kelit tekivät reissuista taas mieleenpainuvat, mutta ehkä seuraavalla reissulla olisi mukava päästä jo pitelemään kalojakin. Kesäkuun alkuunkaan ei ole enää pitkästi, sitten pääsee jo Pärjänjoellekin. Tästä tämä siis taas lähtee, kuinka ihmeessä sitä pystyy taas toimistossa istumaan pitkän kesän?

Kevättä odotellessa, kulttuuria

Viikonloppu alkaa olemaan ohi, mutta pitkästä aikaa tuli taas viihdyttyä enemmänkin kalastuskulttuurin parissa. Lauantaina oli lievää kuumetta, joten oli hyvä tekosyy pysyä sisällä parantelemassa. Päivän mittaan tuli sidottua jonkin verran perhoja ja lueskeltua pitkään hyllyssä odottamassa ollutta Izaak Waltonin Oivallista Onkimiestä. Oivallisen Onkimiehen sisältöä ei ajan hammas ole kauheasti kaivertanut, mitä nyt siimoja ei enää nykyään kovinkaan usein jouhista punota. Teoshan on siis alunperin kirjoitettu 1600 -luvun puolivälin tietämillä, oma versioni on viidennestä painoksesta vuonna -77 suomennettu.

Kirjasta ei tässä nyt sen enempää, kuin aiheeseen liittyvä linkki youtubeen. Linkin takaa löytyy useampiosainen videosarja nimeltään "The complete angler". Sarjassa kolutaan tismalleen samoja Englannin ja Irlannin vesistöjä kuin herra Izaak Walton aikanaan, suosittelen ehdottomasti katsomaan jo pelkästään uskomattomien maisemien vuoksi. LINKKI ENSIMMÄISEEN OSAAN


Tänään tuli sitten nähtyä M Halosen Harjuksen Valtakuntakin NuKulla. 56 minuuttia kymmenien yli puolimetrisien harjuksien täyttämää toimintaa ja upeita pohjoisia maisemia. Omat ennätysharjuksetkin auttamatta kalpenevat noiden pohjoisten vesien torpeedoiden rinnalla, nimittäin näissä kotiseudun joissa 40 cm ylittävät harjuksetkin ovat jo harvinaisia. Noh, jospa sitä itsekin jossain vaiheessa pääsisi samanlaisia siipiselkiä väsyttelemään...

Linkki Pohjolan Perhokalastajan artikkeliin Harjuksen Valtakunnasta.

Jotain pientä penkistä

Pitkästä aikaa tuli kaiveltua sidontavehkeet esiin. Olisiko auringonpaiste ja nollakeli muistuttaneet pian koittavasta keväästä? No, oli miten oli, puolenkymmentä bucktail-striimeriä, jokunen nymfi ja pari larvaa tuli sitaistua ajankuluksi. Jospa tämän sidonnan saisi taas täyteen vauhtiin piakkoin, että ehtii rasiat täyttää ennen kuin kausi taas starttaa täysillä. Jos vanhat merkit pitävät paikkaansa, tietyntyyppisiä perhoja kuluu taas melkoiset kasat. Joku viisas joskus sanoikin (tai kirjoitti), että mitä vähemmän pohjatärppejä, sitä kauempana perho ui kaloista.



Sidontaharrastuksen osalta voisin tavoitteeksi ottaa levysiipitekniikan opettelun sekä perehtyä hieman enemmän noiden isomman kokoluokan perhojen sidontaan (esim streamerit). Viime kauden lopulla taisinkin luvata itselleni, että lisäisin rohkeasti isojen perhojen käyttöä kalastustilanteissa. Jotenkin pienellä perholla kalastaminen tuntuu aina "turvallisemmalta", siihen kun noin teoreettisesti voi ottaa sekä iso että pieni eväkäs.

Perhokalastajan joulu

Noniin. Joulun pyhät lähestyy, töitä olisi vielä muutama päivä. Kaiken kiireen keskellä ehtii onneksi kuitenkin hengähtämäänkin ja suomaan muutaman hetken harrastuksilleen. Päivitämpä tässä muun tohinan ohella blogiakin, edellisestä kirjauksesta onkin taas tovi.



Ilmastonmuutos lämmittää talvia täällä Oulunseudullakin. On joulukuun 20 päivä ja ilmanlämpötila pari astetta plussan puolella. Lunta on maassa ja välillä pakkasiakin pidellyt, mutta virtavedet vielä ainakin osin sulia. Markon kanssa pidemmän aikaa suunniteltu makkaranpaistoreissu toteutui viimein tänään. Kohteeksi valikoitui Kiiminkijoen Inninkoski. JA TOTTAKAI VAVAT MUKAAN!

Joki oli pääosin suvantopaikoista jo jäässä, mutta kosket ja koskien rannat vielä sulina. Inninkosken niska ja loppuliuku olivat auki ja rannalta pääsi heittämään vielä varsin hyvin. Kaloja ei tällä(kään) erää näkynyt, mutta pääsipähän kastelemaan siimat vielä kerran tälle vuodelle. Onneksi ei tullut töissä mainostettua mitään joulukalan noutamisesta, vaikka joillekin kalareissusta taisin mainitakin... Kyllä se kalastuksesta käy tämä talvikalastuskin, perhovehkeiden kanssa kun esimerkiksi vaparenkaiden jäätyminen ei ole niin paha ongelma kuin virvelimiehille. Sormet pitää vain muistaa suojata hyvin, esimerkiksi neopreenihansikkain.








Joulu. Vuoden parasta aikaa. Saa ostaa lahjoja. Itselle.

Tänä vuonna yksi parhaimmista joululahjoista perhokalastajalle on varmasti kokoonpanon Hiltunen/Salmi/Eloranta/Rantala/Saari toimittama lähes 400 sivuinen opus nimeltään Taitava Perhokalastaja (ISBN 9789525687071). Itse tilasin kirjan Arma Fennicalta heti myynnin alettua ja olen pitänyt. Kirja kertoo monipuolisesti suomalaisesta perhokalastuksesta aina kalalajeista kahden käden keppien heittotyyleihin ja kirjailijat tuntuvat tietävän mistä kirjoittavat. Sisällöltään loistava teos, kuvien laadussa ja kiroitusvireissä olisi voinut parantaa.

Tilintekoa loppukaudesta

Vähillä on jäänyt paitsi perhokalastuksesta bloggaaminen, myös varsinainen suorittaminen. Töissä on ollut järjetön kiire ja tuo metsästysharrastuksen opettelukin on syönyt aikaa. Elo-/syyskuun kalastusreissut on laskettavissa helpostikin yhden käden sormin.

Harmittavin takaisku kalastuksen saralla on Kalakaverin perhokalastuskurssin/-reissun peruuntuminen. Ostin kesemmällä Vangenin viitosluokkaisen setin ja tämän kaupan myötä tarjoutui mahdollisuus osallistua Kalakaverin perinteiselle perhokalastuksen jatkokurssille. Kurssi oli tarkoitus pitää Livojoella. Odotin reissua suurella mielenkiinnolla; kolmen neljän vuoden harrastamisen ja itseopiskelun jälkeen olisi viimein päässyt katsomaan mallia ja kyselemään neuvoja kavereilta, ketkä hommaa ovat harrastaneet jo pidempään. Tähän asti henkkoht oppima perhokalastuksen saralla on tullut lähinnä kirjallisuudesta ja oman yrityksen ja erehdyksen kautta.

No, ensin reissu siirtyi muutamalla viikolla Livojoen syystulvan vuoksi (myös Iijoen vesi on ollut harvinaisen korkealla). Uuden ajankohdan lähestyessä käsittääkseni kaikki muut osallistujat olivat ilmoittautumisensa peruuttaneet, joten reissu siirrettiin ensi kevääseen. Todella harmillista, odotin reissua kovasti. Kaikki kunnia Kalakaverille, kun tällaisia mahdollisuuksia järjestävät.



Metsästyshommia on tullut tosiaan opeteltua. Kortin suoritin viime syksynä ja kesä on rampattu kiekkoja ampumassa. Nyt on muutaman kerran tullut käytyä mökiltä käsin sorsa- ja kanalintujahdissa. Järveltä saaliiksi on tullut yksi kuville laskeutunut tavi. Koillismaan soilla olen käynyt nyt syyskesäloman aikana kahtena aamuna kanalintuja etsimässä. Molemmilla kerroilla saalista onkin tullut, ensin riekko ja sitten teeri. Ampumaharjoittelu on kannattanut, molemmat on tipahtaneet vaistolaukauksella lennosta.

Alla vielä kuva ensimmäisestä kanalintusaaliistani, Olvassuon suunnalta ammutusta riekosta. Lihoista saan tehtyä hyvän päivällisen, höyhenpeite säästetään suurin osin ensi talven perhonsidontamateriaaliksi.

Ohtaoja 13.9.2008

Lauantaina tuli pitkästä aikaa pyhitettyä sitten päivän verran aikaa perhokalastukselle. Muutaman työkaverin kanssa pyörähdimme Ohtaojalla kalastelemassa. Itse heitin perhoa, muut uistinta. Keli oli kertakaikkiaan loistava, aamulla lähdön aikaan Syötteellä oli asteen verran pakkasta. Aurinko paistoi ja ruskakin alkaa olemaan kohdallaan, kyllä siellä koillismaan luonnossa taas mieli lepää. Valokuvia ei itsellä tullut otettua, monen viikon tauon jälkeen kun pääsi kalalle niin ei malttanut sen vertaa taukoa pitää että olisi kameran kaivanut repusta.

Perhossa ainoat tapahtumat olivat Ohtaojan alemman laavun molemmilla puolin. Ylävirran puolella, heti laavun alla olevassa mutkassa nappasivat ensimmäiset harjukset. Sain _erittäin_ lihavaksi sidotun red tagini uitettua sopivan syvällä sopivaan monttuun ja tuloksena olikin harjus toinen toisensa jälkeen. Kaikenkaikkiaan samasta pienestä montusta nousi neljä harjusta sekä muutaman vielä karkuutinkin. Mittaa veijareilla oli 20-30cm.

Seuraavat tapahtumat löytyi muutama sata metriä alempaa, jossa kosken loppuliu'usta kaksi juuri mitat täyttävää harjusta. Kaikki kuusi harjusta vapautin vahingoittumattomana.

Neljästä virvelimiehestä kaksi taisi saada kalaa, toinen Ohtaojasta kaksi alamittaista taimenta ja toinen Iijoen puolelta yhden alamittaisen taimenen.