Mökkireissun lopuksi kolmen tunnin kalastussessio Iijoelle, Pudasjärven Kuren kylän kohdalle. Ilma oli kylmä ja pääosin pilvinen, lämpötila vain jossain seitsemän asteen hujakoilla. Välillä oli hieman tuultakin, joten vaatetta sai olla reilusti aina neopreenihanskoja myöten. Vesi joessa on nyt varsin matalalla, oman muistini mukaan viime kesän minimikorkeuksien luokkaa ellei jopa vähemmänkin?
Kahlaavalle perhokalastajalle vedenkorkeus on nyt aikalailla optimi . Leveässä koskessa ei ole enää paljoa vettä, joten kahlaaminen on helppoa ja turvallista. Takin helmoja kastelematta pääsee ainakin joen keskivaiheille, ellei jopa sopivaa reittiä vastarannallekin saakka.
Kalastelin koko reissun samalla perholla, black nosed dacella koukkukoossa #6. Taimenille tämä tuntui toimivan, harjukselle taas ei. Saaliiksi kaiken kaikkiaan kolme taimenta, suurin noin 35cm ja lisäksi yksi vauraampi tärppi joka ei kuitenkaan tarttunut. Kaksi ensimmäistä taimenta tarttui suhteellisen matalasta, kivikkoisen kosken keskellä olevista hieman rauhallisemman veden altaista. Kumpikin nappasi vapaasti uivaan streameriin alavirrasta. Aktiivisempi siiman strippaus ei tuottanut tärppiäkään.
Loppuajasta tuuli hieman laantui tai kääntyi ja pohjoisrannan tuntumassa veden pinnalla alkoi räpistelemään korentoja. Laavun jälkeisen pitkän ja matalan koskijakson jälkeen pohjoisrannalla vesi hieman rauhoittuu ja syvenee. Tämän syvemmän poolin alkupätkässä kalat pintoivat varsin agressiivisesti, ilmeisesti juuri näillä korennoilla herkutellen.
Pintovat kalat vaikuttivat pienehköiltä ja samaisen poolin reunalta sainkin streameriin noin 30 senttisen kauniin ruskean taimenen. Pintaperho jäi tällä erää kokonaan kokeilematta kokonaan, mutta seuraavalle reissulle pitänee sitoa ainakin muutama herkullinen goddard caddis tuota poolia varten.
Harjuksia en tällä kertaa itse nähnyt, mutta kuulin toisen perhokalastajan niitä laavun kohdalta muutaman saaneen.
sunnuntai 7. kesäkuuta 2009
perjantai 22. toukokuuta 2009
Tyrnäväjoki 21.5.2009
Parin tunnin reissulla Tyrnäväjoella. Ilma lämmin ja kohtuullisen kirkas, tosin välissä pieniä ukkoskuuroja. Joen vedenpinta edelleen laskussa, ehkä kymmenisen senttiä vähentynyt viime reissusta. Vedenkorkeus on kalastusta ajatellen juuri sopivalla tasolla, mutta veden laadussa on toivomisen varaa. Vesi on erittäin humuspitoista ja näkyvyys huono. Isokin perho katoaa näkyvistä heti 10cm pinnan alapuolella.
Tällä kertaa pääsi vapaakin taivuttamaan. Viimeisen koskipätkän lopusta streameriin täräytti 44cm pulskassa kunnossa oleva nieriä. Viitosluokan vavalla sai tovin väsytellä, mutta silti kala oli varsin passiivinen oltuaan joessa vasta pari viikkoa. Papitin nieriän kauden ensimmäiseksi ruokakalaksi, päätynee savustuspönttöön.
Ottiperhona kuutoskoon mustaan streamer-koukkuun sidottu "Black nosed dace", hieman muunneltuna sen mukaan mitä materiaalia sidontalaatikosta löytyi. Eli käytännössä :
- 6 koon streamerkoukku
- red tag -tyylin punainen villalankatupsu perään
- rungon hopeointi
- alussiiveksi valkoinen bucktail
- päälysiiveksi musta bucktail
- kurkkuhäkiläksi musta kettu
- pään viimeistely ja korostus mustalla lakalla
Kuvaa perhosta ei nyt ole, mutta Perhorasiasta löytyy samasta aiheesta melkein samanlainen näkemys : http://perhorasia.fi/Fly/Fly.thtml?flyID=11366
Jälkimerkintä : 1.helmikuuta 2009 blogimerkinnässäni näkyy lähes ottiperhon kaltainen BND-viritys. Kuvassa olevassa perhossa tosin kurkkuhäkilä taitaa olla bucktailia, jonka olen sittemmin todennut olevan kurkkuhäkiläksi liian jäykkää.
keskiviikko 20. toukokuuta 2009
Kollaja YVA
Kollajan ympäristövaikutusten arviointiohjelma on taas ollut paljon paikallisuutisissa. Materiaalit on julkaistu mm ympäristökeskuksen sivuilla ja löytyvät osoitteella http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=283535 .
Itsellä viikonlopun ohjelmassa onkin lukaista tuo materiaali tarkemmin. Perhokalastajana ja jokivarren mökkeilijänä Iijoen tulevaisuus kuitenkin kiinnostaa varsin paljon.
Vaikka ehdotelmien mukaan esimerkiksi Kipinän koskia ei rakennettaisikaan, vaikuttaisi Kollaja silti sielläkin. Jonkin materiaalin mukaan Kipinän koskien virtaama putoaisi talvisaikaan 1/10 osaan nykyisestä. Arvattavissa varmaan on, kuinka tämä vaikuttaa syyskutuisiin kaloihin?
Toinen mielenkiintoinen kysymys on Kollajan rakentamisen vaikutus vaelluskaloihin ja suunniteltuun lohen paluuseen. Hankekarttojen perusteella näyttäisi, että Livojoki ja sitä myöten Pärjänjoki jäisivät uusien patojen taakse ja siten nousukalojen nousu näihin jokiin olisi estetty.
Itsellä viikonlopun ohjelmassa onkin lukaista tuo materiaali tarkemmin. Perhokalastajana ja jokivarren mökkeilijänä Iijoen tulevaisuus kuitenkin kiinnostaa varsin paljon.
Vaikka ehdotelmien mukaan esimerkiksi Kipinän koskia ei rakennettaisikaan, vaikuttaisi Kollaja silti sielläkin. Jonkin materiaalin mukaan Kipinän koskien virtaama putoaisi talvisaikaan 1/10 osaan nykyisestä. Arvattavissa varmaan on, kuinka tämä vaikuttaa syyskutuisiin kaloihin?
Toinen mielenkiintoinen kysymys on Kollajan rakentamisen vaikutus vaelluskaloihin ja suunniteltuun lohen paluuseen. Hankekarttojen perusteella näyttäisi, että Livojoki ja sitä myöten Pärjänjoki jäisivät uusien patojen taakse ja siten nousukalojen nousu näihin jokiin olisi estetty.
lauantai 16. toukokuuta 2009
Tyrnäväjoki 16.5.2009
Tänään tuli tehtyä perhostelureissu Tyrnäväjoelle parin vuodeon tauon jälkeen. Kalastusluvat oli tarkoitus ostaa matkan varrelta paikalliselta kioskilta, mutta paikanpäällä totesimme kioskin aukeavan vasta puolilta päivin. Onneksi mukaan tuli netistä löytynyt kalastuskunnan yhteyshenkilön puhelinnumero, jonka kautta apu (=luvat) sitten löytyi. Samalla kuulimme, että jokeen on edellisviikolla istutettu 150kg Ohtaojalla kasvanutta nieriää.
Aloituspaikakka valittiin Suutarinjärven leveysasteilta ja suoritettiin lyhyt pistokeikka ensimmäiseen pooliin. Keli oli jo aloittaessa lämmin, noin 15 astetta ja aurinko paistoi täydeltä taivaalta. Vesi vielä tulvan jäljiltä korkealla, itseasiassa aikalailla parhaimmillaan kalastusta ajatellen. Ensimmäisen etapin jälkeen suuntasimme makkaranpaistoon laavupaikalle, jossa olikin tulet valmiina vielä edellisten "erämiesten" jäljiltä. Olipa heiltä tuonne jäänyt muutakin; nuotiossa paistettu hauki poljettuna maahan metri laavusta, grillimakkaroita lillumassa joen suvannossa ja tyhjiä energiajuomapulloja puun juurella. Ei ole äiti ilmeisesti vielä opettanut näitäkään räkänokkia tavoille. No, tästä huolimatta makkarat saatiin paistettua ja laavupaikallakin kokeiltiin muutamia uittoja. Molemmat paikat kuitenkin kalastettiin kahteen mieheen kalatta ja tärpittä.
Seuraavaksi laskettiin taas jokea alaspäin, "mutkaan". Kyseisellä paikalta löytyy pitkä pätkä toinen toistaan seuraavia pikkukoskia, joiden välissä hieman tyynempia kohtia. Hiekkapohja ja välissä joessa isojakin kiviä. Itseasiassa nyt korkean veden aikaan muistuttaa aika paljon Syötteen alapuolista Pärjänjokea. Tyrnäväjoen vedenlaatua tosin ei voi Pärjään verratakaan; maatalous ja joen alkulähteiltä humuksensa jokeen laskevat turvesuot ovat tehneet tehtävänsä. Vesi on likaisen ruskeaa, humuspitoista ja loppukesästä jo pahan hajuistakin. Harmi sinänsä, joen yläjuoksulta löytyy varsin mukavan näköistä koskenpätkää ja luonnonkalallekin kutupaikkoja olisi tarjolla yllin kyllin.
Mutkastakaan ei kalaa löytynyt. Vajaan parin tunnin kalastuksen jälkeen kotiin. Perhoja on turha tähän merkitä muistiin, kun tärppiäkään ei havaittu. Kelien ja maisemien puolesta hyvä reissu, harmi vain kun ei kalaa sattunut kohdalle.
lauantai 9. toukokuuta 2009
Ohtaoja 1. ja 3.5.2009
Kalastuskauden avasin tänäkin vuonna Ohtaojalla, tällä kertaa heti kauden ensimmäisenä päivänä 1.5.2009. Onneksi olin ostanut (kausi)luvan etukäteen netistä, sillä Ookastopille oli näemmä tullut stoppi. Olisin käynyt nautiskelemassa perinteiset Ookastopin pullakahvit joelle mennessä, mutta ovi olikin lukossa ja valot poissa. Ovessa oli lappu, jossa kiiteltiin asiakkaita menneistä vuosista. Harmi, kun noinkin perinteinen paussipaikka hävisi kartalta. Ja sitäpaitsi, Oulun suunnasta Ohtaojalle menevät kalastajat joutunevat nyt hakemaan kalastuslupansa Taivalkoskelta (tai netistä)? Virka-aikaanhan lupia saa siitä RKTL:n kasvatuslaitokseltakin, mutta harva kalamies taitaa virka-aikaan olla liikenteessä.
Joelle saavuin puolen päivän aikaan. Soratie oli vielä lumihangen alla, joten auto jäi infotaululle laitoksen viereen. Keli oli jälleen järjettömän hieno; aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja lämpötila huiteli +15 asteen tienoilla. Joki oli kokonaan sula, vettä kohtuullisesti mutta tulvasta ei vielä tietoakaan. Maastossa lunta oli vielä polveen asti. Kalastajia oli itseni lisäksi kymmenkunta. Muutamia yksittäisiä korentoja oli ilmassa ja tipahteli veteenkin, mutta kalojen pintakäyntejä en havainnut.
Kalastin nelisen tuntia, lähinnä karvasiipistreamereilla ja liitseillä. Kalusto 5 -luokkaisena ja keppi 9 jalkainen, mielestäni aikalailla sopiva kokoluokka tuolle maastolle. Pääasiassa kalastin ensimmäisestä laavusta alaspäin, jotakuinkin seuraavalle sillalle asti. Ensimmäisellä pätkällä (laitokselta ensimmäiselle laavulle) oli turhan paljon tungosta, sinne en kehdannut lähteä jonottamaan. Kaloista en valitettavasti saanut havaintoakaan, mutta eksoottiset olosuhteet tekivät reissusta silti hienon. Muutaman kalamiehen haastattelin kulkiessani, mutta kalaa ei kukaan muukaan ollut nähnyt. Joku tiesi jonkun tienneen, että istutukset olisi kuitenkin aloitettu ennen kauden avausta.
Piipahdin joella myös sunnuntaina 3.5. Keli oli ylläkuvattuun verrattava, kenties hieman pilvisempi. Muita kalastajia ei näkynyt. Keskitin kalastuksen tällä kertaa laitoksen ja ensimmäisen laavun väliseen osuuteen.
Liekkö omaa kuvitelmaani, mutta olin tulkitsevinani veden jonkin verran nouseen perjantaisesta reissusta. Ainakin heti alkupätkällä vettä oli jo kesäistä huomattavasti enemmän ja tietyissä paikoissa jo yli äyräidenkin. Kaloista ei havaintoja tälläkään reissulla. Korentoja oli ilmassa ja joen pinnassa perjantaista huomattavan enemmän, mutta kaloja (jos joessa sellaisia oli) veden pinnalla surffaavaat korennot eivät kiinnostaneet. Kun korennot eivät kaloille kelvanneet, jätin itsekin pinturit rasiaan ja kalastelin taas streamerilla. Syvimpiä kohtia ronkin myös painotetulla jäniksenkarvanymfillä.
Niin, kausilupa taas taskussa ja kaksi reissua takana. Kaloista ei havaintoja, ei edes toisten perkuujätteitä. Vappuviikonlopun hienot kelit tekivät reissuista taas mieleenpainuvat, mutta ehkä seuraavalla reissulla olisi mukava päästä jo pitelemään kalojakin. Kesäkuun alkuunkaan ei ole enää pitkästi, sitten pääsee jo Pärjänjoellekin. Tästä tämä siis taas lähtee, kuinka ihmeessä sitä pystyy taas toimistossa istumaan pitkän kesän?
Joelle saavuin puolen päivän aikaan. Soratie oli vielä lumihangen alla, joten auto jäi infotaululle laitoksen viereen. Keli oli jälleen järjettömän hieno; aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja lämpötila huiteli +15 asteen tienoilla. Joki oli kokonaan sula, vettä kohtuullisesti mutta tulvasta ei vielä tietoakaan. Maastossa lunta oli vielä polveen asti. Kalastajia oli itseni lisäksi kymmenkunta. Muutamia yksittäisiä korentoja oli ilmassa ja tipahteli veteenkin, mutta kalojen pintakäyntejä en havainnut.
Kalastin nelisen tuntia, lähinnä karvasiipistreamereilla ja liitseillä. Kalusto 5 -luokkaisena ja keppi 9 jalkainen, mielestäni aikalailla sopiva kokoluokka tuolle maastolle. Pääasiassa kalastin ensimmäisestä laavusta alaspäin, jotakuinkin seuraavalle sillalle asti. Ensimmäisellä pätkällä (laitokselta ensimmäiselle laavulle) oli turhan paljon tungosta, sinne en kehdannut lähteä jonottamaan. Kaloista en valitettavasti saanut havaintoakaan, mutta eksoottiset olosuhteet tekivät reissusta silti hienon. Muutaman kalamiehen haastattelin kulkiessani, mutta kalaa ei kukaan muukaan ollut nähnyt. Joku tiesi jonkun tienneen, että istutukset olisi kuitenkin aloitettu ennen kauden avausta.
Piipahdin joella myös sunnuntaina 3.5. Keli oli ylläkuvattuun verrattava, kenties hieman pilvisempi. Muita kalastajia ei näkynyt. Keskitin kalastuksen tällä kertaa laitoksen ja ensimmäisen laavun väliseen osuuteen.
Liekkö omaa kuvitelmaani, mutta olin tulkitsevinani veden jonkin verran nouseen perjantaisesta reissusta. Ainakin heti alkupätkällä vettä oli jo kesäistä huomattavasti enemmän ja tietyissä paikoissa jo yli äyräidenkin. Kaloista ei havaintoja tälläkään reissulla. Korentoja oli ilmassa ja joen pinnassa perjantaista huomattavan enemmän, mutta kaloja (jos joessa sellaisia oli) veden pinnalla surffaavaat korennot eivät kiinnostaneet. Kun korennot eivät kaloille kelvanneet, jätin itsekin pinturit rasiaan ja kalastelin taas streamerilla. Syvimpiä kohtia ronkin myös painotetulla jäniksenkarvanymfillä.
Niin, kausilupa taas taskussa ja kaksi reissua takana. Kaloista ei havaintoja, ei edes toisten perkuujätteitä. Vappuviikonlopun hienot kelit tekivät reissuista taas mieleenpainuvat, mutta ehkä seuraavalla reissulla olisi mukava päästä jo pitelemään kalojakin. Kesäkuun alkuunkaan ei ole enää pitkästi, sitten pääsee jo Pärjänjoellekin. Tästä tämä siis taas lähtee, kuinka ihmeessä sitä pystyy taas toimistossa istumaan pitkän kesän?
sunnuntai 15. helmikuuta 2009
Kevättä odotellessa, kulttuuria
Viikonloppu alkaa olemaan ohi, mutta pitkästä aikaa tuli taas viihdyttyä enemmänkin kalastuskulttuurin parissa. Lauantaina oli lievää kuumetta, joten oli hyvä tekosyy pysyä sisällä parantelemassa. Päivän mittaan tuli sidottua jonkin verran perhoja ja lueskeltua pitkään hyllyssä odottamassa ollutta Izaak Waltonin Oivallista Onkimiestä. Oivallisen Onkimiehen sisältöä ei ajan hammas ole kauheasti kaivertanut, mitä nyt siimoja ei enää nykyään kovinkaan usein jouhista punota. Teoshan on siis alunperin kirjoitettu 1600 -luvun puolivälin tietämillä, oma versioni on viidennestä painoksesta vuonna -77 suomennettu.
Kirjasta ei tässä nyt sen enempää, kuin aiheeseen liittyvä linkki youtubeen. Linkin takaa löytyy useampiosainen videosarja nimeltään "The complete angler". Sarjassa kolutaan tismalleen samoja Englannin ja Irlannin vesistöjä kuin herra Izaak Walton aikanaan, suosittelen ehdottomasti katsomaan jo pelkästään uskomattomien maisemien vuoksi. LINKKI ENSIMMÄISEEN OSAAN
Tänään tuli sitten nähtyä M Halosen Harjuksen Valtakuntakin NuKulla. 56 minuuttia kymmenien yli puolimetrisien harjuksien täyttämää toimintaa ja upeita pohjoisia maisemia. Omat ennätysharjuksetkin auttamatta kalpenevat noiden pohjoisten vesien torpeedoiden rinnalla, nimittäin näissä kotiseudun joissa 40 cm ylittävät harjuksetkin ovat jo harvinaisia. Noh, jospa sitä itsekin jossain vaiheessa pääsisi samanlaisia siipiselkiä väsyttelemään...
Linkki Pohjolan Perhokalastajan artikkeliin Harjuksen Valtakunnasta.
Kirjasta ei tässä nyt sen enempää, kuin aiheeseen liittyvä linkki youtubeen. Linkin takaa löytyy useampiosainen videosarja nimeltään "The complete angler". Sarjassa kolutaan tismalleen samoja Englannin ja Irlannin vesistöjä kuin herra Izaak Walton aikanaan, suosittelen ehdottomasti katsomaan jo pelkästään uskomattomien maisemien vuoksi. LINKKI ENSIMMÄISEEN OSAAN
Tänään tuli sitten nähtyä M Halosen Harjuksen Valtakuntakin NuKulla. 56 minuuttia kymmenien yli puolimetrisien harjuksien täyttämää toimintaa ja upeita pohjoisia maisemia. Omat ennätysharjuksetkin auttamatta kalpenevat noiden pohjoisten vesien torpeedoiden rinnalla, nimittäin näissä kotiseudun joissa 40 cm ylittävät harjuksetkin ovat jo harvinaisia. Noh, jospa sitä itsekin jossain vaiheessa pääsisi samanlaisia siipiselkiä väsyttelemään...
Linkki Pohjolan Perhokalastajan artikkeliin Harjuksen Valtakunnasta.
sunnuntai 1. helmikuuta 2009
Jotain pientä penkistä
Pitkästä aikaa tuli kaiveltua sidontavehkeet esiin. Olisiko auringonpaiste ja nollakeli muistuttaneet pian koittavasta keväästä? No, oli miten oli, puolenkymmentä bucktail-striimeriä, jokunen nymfi ja pari larvaa tuli sitaistua ajankuluksi. Jospa tämän sidonnan saisi taas täyteen vauhtiin piakkoin, että ehtii rasiat täyttää ennen kuin kausi taas starttaa täysillä. Jos vanhat merkit pitävät paikkaansa, tietyntyyppisiä perhoja kuluu taas melkoiset kasat. Joku viisas joskus sanoikin (tai kirjoitti), että mitä vähemmän pohjatärppejä, sitä kauempana perho ui kaloista.
Sidontaharrastuksen osalta voisin tavoitteeksi ottaa levysiipitekniikan opettelun sekä perehtyä hieman enemmän noiden isomman kokoluokan perhojen sidontaan (esim streamerit). Viime kauden lopulla taisinkin luvata itselleni, että lisäisin rohkeasti isojen perhojen käyttöä kalastustilanteissa. Jotenkin pienellä perholla kalastaminen tuntuu aina "turvallisemmalta", siihen kun noin teoreettisesti voi ottaa sekä iso että pieni eväkäs.
Sidontaharrastuksen osalta voisin tavoitteeksi ottaa levysiipitekniikan opettelun sekä perehtyä hieman enemmän noiden isomman kokoluokan perhojen sidontaan (esim streamerit). Viime kauden lopulla taisinkin luvata itselleni, että lisäisin rohkeasti isojen perhojen käyttöä kalastustilanteissa. Jotenkin pienellä perholla kalastaminen tuntuu aina "turvallisemmalta", siihen kun noin teoreettisesti voi ottaa sekä iso että pieni eväkäs.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)